Tar­ja Repo / STT

Var­hai­sin säi­ly­nyt suo­ma­lai­nen uni­ku­vaus pal­jas­taa, et­tä työst­res­si on pii­nan­nut ih­mi­siä jo vuo­si­sa­to­ja sit­ten. Pai­na­jai­sis­sa on mui­ta­kin iki­ai­kai­sia piir­tei­tä, mut­ta pal­jon on myös muut­tu­nut.

Bir­git­ta­lais­ve­li Jöns Bud­de Naan­ta­lin luos­ta­ris­ta on saa­nut vaa­ti­via teh­tä­viä Ruot­sin-vie­rai­lul­laan vuon­na 1469. Kään­tä­jän uraan­sa aloit­te­le­va munk­ki on jo jäl­jen­tä­nyt Vads­te­nan emo­luos­ta­ris­sa kir­jo­ja, ku­ten la­ti­nan­kie­li­sen te­ok­sen Py­hän Mech­til­din elä­mäs­tä. Py­hi­myk­ses­tä kiin­nos­tu­neet nun­nat pyy­tä­vät Bud­dea myös ruot­sin­ta­maan te­ok­sen.

Jöns on uu­pu­nut jo jäl­jen­tä­mi­ses­tä niin, et­tä jou­tuu vuo­tee­no­mak­si. Vaa­ti­va kään­nös­työ edis­tyy vai­val­loi­ses­ti, ja hä­nen myö­hem­min kir­joit­ta­mas­saan uni­ku­vauk­ses­sa nä­kyy huo­li luos­ta­riyh­tei­sön odo­tus­ten pet­tä­mi­ses­tä. Kään­net­ty­ään kir­jas­ta kuu­si tai kah­dek­san kap­pa­let­ta hän on näh­nyt unen, jos­sa is­tuu kir­joi­tus­pöy­tän­sä ää­res­sä.

Mu­reh­ties­saan pi­mey­des­sä hä­nen luok­seen tu­lee nun­nan hah­mos­sa pit­kä ja kau­nis neit­syt, joka avaa kan­ta­man­sa pei­li­tau­lun ja sa­noo: "Kat­so, vel­je­ni, täs­tä pei­lis­tä olet nä­ke­vä ja ym­mär­tä­vä kai­ken, mitä kir­jas­sa lu­kee". Munk­ki saa sa­nois­ta loh­tua, ja seu­raa­vat 14 kään­nös­päi­vää su­ju­vat­kin mai­ni­os­ti.

Vaik­ka uni­ker­to­mus päät­tyy hy­vin, Bud­den uni­ta­ri­naan pe­reh­ty­neen yli­o­pis­to­tut­ki­ja, pro­fes­so­ri Mar­ko Lam­ber­gin mu­kaan sii­nä on ha­vait­ta­vis­sa pai­na­jai­sen tai vä­hin­tään­kin stres­siu­nen piir­tei­tä.

Lam­berg on mu­ka­na Suo­men Aka­te­mi­an ra­hoit­ta­mas­sa Hel­sin­gin yli­o­pis­ton pro­jek­tis­sa Poh­joi­set pai­na­jai­set 1400–2020. Tut­ki­ja­ryh­mä sel­vit­tää, mil­lai­set asi­at ovat ai­heut­ta­neet pa­ho­ja unia, mil­lai­sia pai­na­jais­ten ku­vas­tot ovat ja mi­ten ne ovat muut­tu­neet tai py­sy­neet sa­man­lai­si­na.

Vuo­sil­le 2019–2023 ajoit­tu­vaa pro­jek­tia pi­de­tään myös kan­sain­vä­li­ses­ti mer­kit­tä­vä­nä, kos­ka yh­tä laa­jaa tar­kas­te­lua uni­maa­il­mois­ta ei ole tiet­tä­väs­ti teh­ty muu­al­la. Pro­jek­tia joh­taa alue- ja kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen pro­fes­so­ri (ma.) Anu Kor­ho­nen.

Pimeän pelko pysyy

Pro­jek­tin läh­de­ai­neis­tot kat­ta­vat mon­ta vuo­si­sa­taa. Esi­mer­kik­si 1400-lu­vul­ta hyö­dyn­ne­tään luos­ta­ri­kir­jal­li­suut­ta, 1600–1700-lu­vuil­ta noi­ta­oi­keu­den­käyn­tien pöy­tä­kir­jo­ja ja 1800–1900-lu­vuil­ta suul­lis­ta pe­rin­net­tä, päi­vä­kir­jo­ja sekä tie­teel­lis­tä ja ker­to­ma­kir­jal­li­suut­ta.

Li­säk­si ny­ky­suo­ma­lai­sil­ta on ke­rät­ty uni­ku­vauk­sia, joi­ta saa­tiin yli tu­hat run­saal­ta 300 vas­taa­jal­ta.

Noi­ta­kä­rä­jien to­dis­ta­jan­lau­sun­nois­ta 1600-lu­vul­ta löy­tyy pai­na­jais­ku­vauk­sia, jois­ta hei­jas­tuu esi­mer­kik­si ren­kien ja pii­ko­jen ko­ke­mia pel­ko­ja ja kau­no­ja. Ku­vauk­siin si­säl­tyy ta­lon­poi­kien ja por­va­rei­den tai näi­den vai­mo­jen vä­ki­val­lan­te­ko­ja tai noi­tuu­den har­joit­ta­mis­ta.

Lam­ber­gin mu­kaan yli­a­jal­li­siin uni­tee­moi­hin kuu­luu se, et­tä tut­tu tila ko­e­taan uh­kaa­va­na. Ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen pe­län­neet myös eläi­miä, pi­me­ää, va­hin­goit­tu­mis­ta, sai­ras­tu­mis­ta tai kuo­le­maa.

–  Voim­me myös ol­la mel­ko var­mo­ja sii­tä, et­tä so­ta­pai­na­jai­sia on ol­lut muil­la­kin kuin vii­me so­tia ko­ke­neil­la su­ku­pol­vil­la. Esi­mo­der­neis­ta so­ta­pai­na­jai­sis­ta on kui­ten­kin vain epä­suo­ria viit­tei­tä. Esi­mer­kik­si Kus­taa H.J. Vil­ku­na on kä­si­tel­lyt pai­na­jai­sia tut­ki­muk­ses­saan isos­ta­vi­has­ta.

Unikuvasto muuttuu

Vas­ta 1900-lu­vul­la unien ja pai­na­jais­ten al­ku­pe­rä alet­tiin miel­tää psyyk­ki­sek­si. Si­vuun jäi­vät fyy­si­set syyt sekä kan­san­pe­rin­teen myyt­ti­set uni­o­len­not, jot­ka ai­heut­ta­vat pai­na­jai­sia ke­hon ul­ko­puo­lel­ta.

Vaik­ka kan­sa­nus­ko­muk­set eli­vät kau­an, 1800-lu­vun suo­ma­lai­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa unien al­ku­pe­rä­nä näh­tiin jo usein ih­mi­nen it­se. Tut­ki­ja, fi­lo­so­fi­an toh­to­ri Kir­si Ka­ner­van mu­kaan tie­tees­sä poh­dit­tiin unien yh­teyt­tä luo­vuu­teen ja mie­li­ku­vi­tuk­seen sekä hul­luu­teen ja mui­hin sie­lun sai­rauk­siin.

–  Yöl­li­set pe­lot­ta­vat näyt yh­dis­tet­tiin myös ih­mis­ten pe­lok­kai­na aja­tuk­si­na ja ah­dis­tuk­se­na il­me­ne­vään me­lan­ko­li­suu­teen.

Noi­dat ja pa­ho­lai­set ovat hä­vin­neet unis­ta, mut­ta pe­lot­ta­vat olen­not ei­vät ole ka­don­neet. Kun­kin kult­tuu­rin us­ko­muk­set ja fik­ti­ot muok­kaa­vat ai­ka­kau­ten­sa uni­ku­vas­to­ja.

–  Ny­kyi­sin pai­na­jai­sia voi­daan näh­dä po­pu­laa­ri­fik­ti­on luo­muk­sis­ta, ku­ten zom­beis­ta. Tai myyt­ti­sen pai­na­jai­so­len­non si­jas­ta ke­hon pääl­lä voi is­tus­kel­la oma pomo, Lam­berg ku­vai­lee.

Hä­nen mu­kaan­sa eräs ero esi­mo­der­nien ja ny­ky­a­jan unien vä­lil­lä on se, et­tä ny­kyi­sin unek­si­ja on use­am­min toi­mi­ja kuin pelk­kä ha­vain­noi­ja ja toi­min­nan koh­de. Se nä­kyy myös ta­vois­sa pu­hua unis­ta. Ai­em­min oli ta­pa­na sa­noa, et­tä ih­mi­sel­le näy­te­tään unes­sa jo­tain tai uni tu­lee. Sen si­jaan mo­der­neis­sa uni­ku­vauk­sis­sa ih­mi­set saat­ta­vat jopa ker­toa, et­tä he pyr­ki­vät ak­tii­vi­ses­ti oh­jai­le­maan uni­aan tai lo­pet­ta­maan nii­tä.

–  Mie­len­kiin­tois­ta on, et­tä ny­kyih­mi­set näyt­tä­vät tun­te­van ah­dis­ta­vis­sa unis­sa use­am­min hä­pe­ää kuin esi­van­hem­pam­me.