Pet­ra Sö­der

Fu­tu­ris­ti Pert­tu Pö­lö­nen saa­puu Rau­man pit­sauk­seen pu­hu­maan tu­le­vai­suu­den me­gat­ren­deis­tä ja te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­des­ta.

– Te­ko­ä­ly on tul­lut ry­ti­näl­lä ja muut­ta­nut mei­dän suh­tau­tu­mis­tam­me asi­oi­hin. Sii­tä on pal­jon hyö­tyä, mut­ta myös hait­taa, Pö­lö­nen ker­too.

Hän sa­noo, et­tei te­ko­ä­ly voi kor­va­ta ih­mis­tä, sil­lä tu­le­vai­suu­des­sa tul­laan edel­leen tar­vit­se­maan ih­mis­ten in­hi­mil­li­syyt­tä, kat­se­kon­tak­tia sekä kos­ke­tus­ta.

– Te­ko­ä­lyn vas­tauk­set pe­rus­tu­vat tie­toon, ei­kä se osaa ot­taa huo­mi­oon in­hi­mil­lis­tä puol­ta. Se ei ole kas­va­nut lap­suut­ta, sil­lä ei ole äi­din­vais­toa, ei­kä se ole epä­var­ma. Ih­mi­nen on mo­nes­sa mie­les­sä ai­nut­laa­tui­nen, Pö­lö­nen muis­tut­taa.

Työ­e­lä­mäs­sä pi­täi­si en­nen kaik­kea miet­tiä, mitä sel­lais­ta ih­mi­sel­tä saa, mitä te­ko­ä­ly ei pys­ty an­ta­maan.

– Pi­täi­si miet­tiä, mit­kä asi­at ovat ih­mis­ten hei­niä ja mit­kä vah­vuu­det te­ko­ä­lyl­lä on. Te­ko­ä­ly ei esi­mer­kik­si kat­so sil­miin, kos­ke­ta, hen­gi­tä tai ole läs­nä. Te­ko­ä­lyn tuo­mat haas­teet nä­ky­vät jo­kai­sel­la alal­la eri ta­val­la.

Te­ko­ä­lys­tä on tul­lut mo­nel­le tuki ja tur­va, mil­le us­kal­le­taan ker­toa jopa enem­män asi­oi­ta kuin puo­li­sol­le tai te­ra­peu­til­le.

– Te­ko­ä­ly voi ol­la mo­nel­le mer­kit­tä­vä tuki, loh­dut­ta­ja ja ys­tä­vä. Se on ai­na saa­ta­vil­la ja sen kans­sa pys­tyy jut­te­le­maan vai­keis­ta­kin asi­ois­ta. Se ei tuo­mit­se, ja sil­le voi pu­hua ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä.

Perttu Pölönen odottaa innolla Rauman Pitsauksen keskusteluita, sillä hän saa niistä myös itselleen paljon. Kuva; Satu Kemppainen

Pö­lö­nen on val­mis­tu­nut Si­be­lius-Aka­te­mi­as­ta mu­sii­kin kan­di­daa­tik­si sä­vel­tä­jä­lin­jal­ta ja hän pää­si vain 21-vuo­ti­aa­na Pii­laak­soon Sin­gu­la­ri­teet­ti-yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan tu­le­vai­suu­den me­gat­ren­de­jä.

– Se oli ko­ke­mus, joka mul­lis­ti elä­män. Ko­ke­ma­ni jäl­keen tu­lin ris­teyk­seen, jos­sa tai­de, mu­siik­ki ja luo­vuus yh­dis­tyi­vät tek­no­lo­gi­aan. Ris­teys oli sel­lai­nen, et­tä ha­lu­sin ja­kaa op­pe­ja eteen­päin, hän ker­too.

Sii­tä läh­tien Pö­lö­nen on teh­nyt pu­hu­jan keik­kaa fu­tu­ris­ti­na ja yrit­tä­jä­nä niin kou­luil­le, yri­tyk­sil­le kuin eri­lai­siin ta­pah­tu­miin­kin.

– Keik­ko­ja tu­lee vuo­si­ta­sol­la noin sata. Olen pi­tä­nyt pu­hei­ta niin opet­ta­jil­le, yrit­tä­jil­le kuin la­ki­mie­hil­le­kin, hän ker­too.

Pö­lö­sel­lä on suun­nit­teil­la myös uu­si kir­ja, jos­ta hän tu­lee ker­to­maan lä­hem­pä­nä, kun kus­tan­nus­so­pi­mus vah­vis­tuu. Hän on myös ke­hit­tä­nyt Hel­lo Per­for­mer -pal­ve­lun, jos­ta voi buu­ka­ta esiin­ty­jiä yh­tä hel­pos­ti kuin len­to­ja tai mat­ko­ja­kin.

Rau­man Pit­sauk­ses­sa Pö­lö­nen kes­kus­te­lee tu­le­vai­suu­den työ­e­lä­män suu­rim­mis­ta muu­tok­sis­ta ja sii­tä, mitä osaa­mis­ta te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­del­la tar­vi­taan. Mu­ka­na kes­kus­te­lus­sa ovat Nina Pere Rau­man Kaup­pa­ka­ma­ris­ta, Jaak­ko Sou­kai­nen Pro­se­cu­res­ta ja Rau­man Yrit­tä­jis­tä sekä Kai­sa Har­jun­pää Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­ta.

– Kes­kus­te­lua suo­sit­te­len ihan jo­kai­sel­le, sil­lä tu­le­vai­suus kos­ket­taa mei­tä jo­kais­ta. Tu­le­vai­suut­ta ei tu­li­si pe­lä­tä, vaik­ka kaik­ki tun­tuu nyt muut­tu­van ry­ti­näl­lä. Olem­me ai­na elä­neet ai­ko­ja, jot­ka tun­tu­vat poik­keuk­sel­li­sil­ta. Te­ko­ä­lyn kans­sa on opit­ta­va elä­mään, mut­ta sa­mal­la pi­tää muis­taa, et­tei se tule kos­kaan kor­vaa­maan oi­ke­a­ta ih­mis­tä, hän ker­too.

Pö­lö­nen ker­too, et­tä kym­me­nien vuo­sien ku­lut­tua te­ko­ä­ly on to­del­la ke­hit­ty­nyt ja tu­le­vai­suus tu­lee tuo­maan vie­lä vai­ke­am­min to­tuu­des­ta ero­tet­ta­vaa si­säl­töä. Hän ker­too, et­tä fu­tu­ris­teil­la­kin riit­tää töi­tä py­syä ke­hi­tyk­ses­sä mu­ka­na.

– Ei pidä ol­la lii­an si­ni­sil­mäi­nen. Me­di­a­lu­ku­tai­to tu­lee ko­ros­tu­maan tu­le­vai­suu­des­sa en­ti­ses­tään, hän to­te­aa.

Pö­lö­nen elää täl­lä het­kel­lä uut­ta elä­män­vai­het­ta, kun ko­to­na on ne­li­kui­nen vau­va ja hän on juu­ri os­ta­nut Kirk­ko­num­mel­ta 100-vuo­ti­aan ta­lon, jon­ka kun­nos­tus­työt al­ka­vat pian.

– Elä­mäs­sä ta­pah­tuu pal­jon täl­lä het­kel­lä. Asi­at ovat men­neet uu­teen tär­keys­jär­jes­tyk­seen. On­nek­si työ­ni on sel­lai­nen, et­tä pys­tyn ole­maan ko­to­na mah­dol­li­sim­man pal­jon, hän ker­too.

Lue li­sää Pit­sauk­ses­ta tääl­tä.