Pek­ka Wal­le­nius

Ki­vi­ky­län Ko­ti­pal­vaa­mon kas­vu pie­nes­tä lap­pi­lai­ses­ta sa­vu­sau­nas­ta yh­dek­si liha-alan tun­ne­tuim­mis­ta brän­deis­tä on ai­nut­laa­tui­nen. Toi­min­ta on laa­jen­tu­nut Huit­ti­siin, Sä­ky­lään ja Eu­raan sekä vii­mek­si Li­pe­rin Ylä­myl­lyyn. Paik­ka­kun­nat ovat pie­niä, mut­ta tuo­tan­non ja työn­te­ki­jä­mää­rän kas­vua se ei ole hai­tan­nut.

– Pi­kem­min­kin päin­vas­toin. Työ­voi­man saan­nin kan­nal­ta tu­le­vai­suus on ai­na ar­voi­tus, mut­ta tois­tai­sek­si toi­min­ta­ym­pä­ris­töm­me on ol­lut ihan­teel­li­nen. En vaih­tai­si Lap­pia mi­hin­kään. Tääl­lä on ol­lut hyvä asua ja yrit­tää niin La­pin kun­nan ai­ka­na kuin kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen­kin, sa­noo Ki­vi­ky­län Ko­ti­pal­vaa­mon toi­mi­tus­joh­ta­ja Jari Lai­ho­nen.

Jari Lai­ho­nen on elä­nyt lap­ses­ta as­ti li­ha­ta­lon vä­lit­tö­mäs­sä lä­hei­syy­des­sä. En­sin hän te­pas­te­li Van­han­kir­kon­ka­dul­la si­jain­neen Aal­lon mak­ka­ra­teh­taan pi­ha­pii­ris­sä isä-Mi­kon työs­ken­nel­les­sä teh­taal­la. Sit­ten per­he muut­ti Uu­teen­kau­pun­kiin Mi­kon pe­rus­tet­tua oman mak­ka­ra­teh­taan­sa sin­ne. Lap­pi­lai­nen hä­nes­tä tuli 10-vuo­ti­aa­na per­heen muu­tet­tua teh­taan lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen Lap­piin, Ja­rin äi­din ko­ti­ta­loon Saar­ni­ran­taan Hui­lun­tien pe­räl­le.

Li­ha­o­pit pie­nes­tä sa­vu­sau­nas­ta

Pal­vaa­mi­nen oli maa­seu­dul­la tut­tua puu­haa. Se oli pa­ras tapa saa­da liha säi­ly­mään. Ti­lan pie­ni sa­vu­sau­na muut­tui no­pe­as­ti sa­vus­ta­mok­si, kun isä al­koi sa­vus­taa omia ja naa­pu­rus­ton li­ho­ja ajal­le tyy­pil­li­seen ta­paan sau­nas­sa. Jari pää­si no­pe­as­ti pal­vaa­mi­sen op­piin.

– Nuo­ruus­vuo­si­na tuli teh­tyä mo­nen­lais­ta työ­tä, mut­ta isän äkil­li­sen kuo­le­man jäl­keen ajau­duin jat­ka­maan hä­nen työ­tään. Rau­han­tur­va­jou­kois­ta tul­tu­a­ni odot­ti pal­vi­sau­na. Sen työn tun­sin osaa­va­ni, muis­te­lee Jari.

– Toi­min­ta kas­voi ja sain pal­vi­li­haa myyn­tiin en­sin Jyl­lin kaup­paan La­pis­sa ja sit­ten Val­to­sen Ju­hal­le Rau­mal­le. Vuo­den 1995 Suo­men Pa­ras -oh­jel­ma maik­ka­ril­la rä­jäyt­ti ky­syn­nän ja al­koi vah­va kas­vu, joka jat­kuu yhä.

– Vai­mo pe­rus­ti yri­tyk­sen 1992, jon­ka ai­no­a­na työn­te­ki­jä­nä olin minä. Ka­ve­rit kä­vi­vät vä­lil­lä aut­te­le­mas­sa ja vä­hi­tel­len oli pak­ko pal­ka­ta li­sä­vä­keä. Tun­tui­kin eri­tyi­sen mu­ka­val­ta, kun mei­tä oli töis­sä en­sin muu­ta­ma, sit­ten jopa kym­me­nen ja ny­kyi­sin jo ne­li­sen­sa­taa. Eni­ten mei­tä on täs­sä lä­hi­seu­dul­la nel­jäs­sä toi­mi­pis­tees­sä sekä myyn­ti­tis­keil­lä ja li­säk­si pie­ni po­ruk­ka os­ta­mal­lam­me Soo­cin lie­mi- ja kas­ti­ke­teh­taal­la Li­pe­ris­sä, sel­vit­tää tyy­ty­väi­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja.

Kivikylän sianliha hankitaan lähialueen tutuilta possutiloilta.

”Täs­tä on tul­lut elä­män­ta­pa”

Jari asuu ai­van pal­vaa­mon ku­pees­sa. Aa­mul­la en­sim­mäi­sek­si ja il­lal­la vii­mek­si tu­lee teh­taan ym­pä­ris­tö kä­vel­tyä läpi. Laa­je­ne­mis­mah­dol­li­suuk­sia ei Ki­vi­ky­län La­pin teh­taal­la juu­ri ole, sil­lä vie­res­sä on Sam­mal­lah­den­mä­en hau­ta­kal­mis­to, toi­nen rau­ma­lai­sis­ta maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teis­ta. Se tuo omat ra­joi­tuk­sen­sa toi­min­nan laa­je­ne­mi­sel­le.

– Alu­een ar­vo tuli sel­väk­si vii­me vuo­si­sa­dan lo­pul­la, kun alue sai sta­tuk­sen­sa. Asi­an kans­sa on elet­ty mu­ka­vas­ti. Ta­val­laan sen voi ot­taa vah­vuu­te­na­kin. Sam­mal­lah­den­mä­ki on osa La­pin pe­rin­net­tä ja his­to­ri­aa, jota pi­tää vaa­lia sa­mal­la ta­val­la kuin Van­haa Rau­maa­kin, sa­noo Lai­ho­nen, joka on toi­mi­nut pit­kään kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä ja kaa­voi­tus­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Po­li­tiik­ka tuli mu­kaan La­pis­sa ja on jat­ku­nut kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen. Kun­ta­po­li­tii­kas­sa ei puo­lu­eoh­jel­mil­la ole val­ta­vaa mer­ki­tys­tä, se on yh­teis­työ­tä ja kun­ta­lais­ten par­haan ajat­te­le­mis­ta, sa­noo Lai­ho­nen.

Löy­ly­päi­vät ovat ai­toa lap­pi­lai­suut­ta

Jari Lai­ho­nen ko­ros­taa usein La­pin ky­lä­hen­gen mer­ki­tys­tä niin asu­mi­ses­sa kuin yrit­tä­mi­ses­sä­kin. Lap­pi on hä­nen mie­les­tään eri­tyi­nen paik­ka, jos­sa yh­teis­hen­ki on ol­lut vah­va.

– Tämä on hyvä paik­ka yrit­tää ja elää. Löy­ly­päi­vät ja mo­nen­lai­set muut yh­tei­set pro­jek­tit ovat hyvä osoi­tus täs­tä hen­ges­tä. Sik­si olem­me tii­viis­ti mu­ka­na Löy­ly­päi­vil­lä. It­se pi­dän tätä hen­keä ve­to­voi­ma­te­ki­jä­nä ja toi­voi­sin li­sää lap­si­per­hei­tä Lap­piin. Tääl­lä on väl­jyyt­tä asu­mi­seen, työ­tä, kou­lu ja pal­ve­lut kui­ten­kin ki­ven­hei­ton pääs­sä, sa­noo Lai­ho­nen, joka it­se on tii­viis­ti Löy­ly­päi­vil­lä tut­tu­ja ta­paa­mas­sa.