Vuon­na 1999 lii­kun­nan ja ter­veys­tie­don opet­ta­ja Sirk­ka Sa­lo­nen-Num­mi pää­si kol­le­goi­den­sa kans­sa tu­tus­tu­maan Hel­sin­kiin vas­ta avat­tuun Tyt­tö­jen Ta­loon. Tuol­ta reis­sul­ta opet­ta­jan mie­leen jäi elä­mään voi­mak­kaa­na aja­tus, et­tä Po­riin­kin oli­si erää­nä päi­vä­nä saa­ta­va Tyt­tö­jen Talo.

Aja­tus Tyt­tö­jen Ta­los­ta jäi vuo­sien ajak­si ta­ka­rai­voon. Lo­pul­ta vuon­na 2020 Ko­ro­na­sul­ku­jen tuo­ma mah­dol­li­suus aja­tel­la, ja sa­moi­hin ai­koi­hin jul­kais­tu kou­lu­ter­veys­ky­se­ly an­toi­vat vii­mei­sen sy­säyk­sen.

– Oli py­säyt­tä­vää lu­kea, et­tä 8.luok­ka­lai­sis­ta ty­töis­tä 44 pro­sent­tia il­moit­ti kär­si­vän­sä sek­su­aa­li­ses­ta häi­rin­näs­tä. Se lu­ku­han on ihan hir­vit­tä­vä, Sa­lo­nen-Num­mi tus­kai­lee.

Salonen-Nummi ja Kyhä-Österlund olivat etsimässä sopivaa tilaa Tyttöjen Talolle. Tilojen on sijaittava keskustassa, että sinne on helppo tulla. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Salonen-Nummi ja Kyhä-Österlund olivat etsimässä sopivaa tilaa Tyttöjen Talolle. Tilojen on sijaittava keskustassa, että sinne on helppo tulla. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Opet­ta­jan­töis­tä elä­köi­ty­nyt Sa­lo­nen-Num­mi päät­ti, et­tä oli tul­lut ai­ka lait­ta­maan pyö­rät pyö­ri­mään.

– Tar­vet­ta Po­ris­sa on. Jos ky­sy­tään ke­nel­tä ta­han­sa ter­vey­den­huol­lon tai nuor­tenp­sy­ki­at­ri­an pa­ris­sa työs­ken­te­le­väl­tä, ei tar­vit­se yh­tään epäil­lä, et­tem­me­kö tar­vit­se Tyt­tö­jen Ta­loa, hän sa­noo.

En­sim­mäi­se­nä toi­me­naan Sa­lo­nen-Num­mi oli yh­tey­des­sä tut­ta­vaan­sa Lau­ra Kyhä-Ös­ter­lun­diin, joka työs­ken­te­lee Sa­ta­sai­raa­las­sa sek­su­aa­li­ri­kok­sen uh­re­ja aut­ta­vas­sa Seri-tu­ki­kes­kuk­ses­sa vas­taa­va­na lää­kä­ri­nä. Kyhä-Ös­ter­lund kan­nat­ti aja­tus­ta. Hän on työs­sään mo­net ker­rat miet­ti­nyt, et­tä Po­riin tar­vit­tai­siin Tyt­tö­jen Ta­lon kal­tai­nen toi­mi­ja.

Tyt­tö­jen Ta­lo­jen tee­mat vaih­te­le­vat kau­pun­gis­ta riip­pu­en, mut­ta sek­su­aa­li­vä­ki­val­ta­työ on tois­tu­va tee­ma niis­sä kai­kis­sa. Kyhä-Ös­ter­lund toi­voo, et­tä Po­ris­sa Tyt­tö­jen Talo toi­mi­si nuo­ril­le nai­sil­le paik­ka­na, jos­sa voi­si poh­tia omaa sek­su­aa­li­suut­taan ja omia ra­jo­jaan.

– Ja myös ma­ta­lan kyn­nyk­sen paik­ka­na, jos­sa tu­tul­le ai­kui­sel­le oli­si help­po ker­toa, jos ko­kee sek­su­aa­lis­ta häi­rin­tää tai -vä­ki­val­taa, hän sa­noo.

Kyhä-Österlund ja Salonen-Nummi ovat molemmat miettineet työssään, että Poriin tarvittaisiin Tyttöjen Talon kaltainen toimija. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Kyhä-Österlund ja Salonen-Nummi ovat molemmat miettineet työssään, että Poriin tarvittaisiin Tyttöjen Talon kaltainen toimija. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Fli­kat – Tyt­tö­jen Talo Pori avaa oven­sa heti, kun puit­teet ovat kun­nos­sa. Par­hail­laan toi­min­nal­le et­si­tään so­pi­vaa ti­laa kau­pun­gin ydin­kes­kus­tas­ta, ja oh­jaa­jien rek­ry­toin­nit ovat käyn­nis­sä.

Tyt­tö­jen Talo on re­kis­te­röi­ty tuo­te­merk­ki, jon­ka omis­taa Lois­to set­le­ment­ti ry. Niin­pä Po­ris­sa­kin toi­min­nan käy­tän­nön­to­teu­tuk­ses­ta ot­taa ko­pin Set­le­ment­ti Pori ry.

Hel­sin­gis­sä si­jait­se­va Suo­men en­sim­mäi­nen Tyt­tö­jen Talo pe­rus­tet­tiin ai­koi­naan tu­ke­maan maa­han­muut­ta­ja­nai­sia, joi­den roo­li omas­sa yh­tei­sös­sään on usein hy­vin eri­lai­nen kuin nai­sen roo­li suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa.

Maa­han­muut­ta­ja­nuo­ret ovat Po­ris­sa­kin yk­si Tyt­tö­jen Ta­lon tär­keim­mis­tä koh­de­ryh­mis­tä. Kyhä-Ös­ter­lund huo­maut­taa, et­tä osal­le heis­tä on jopa osal­lis­tu­mi­sen edel­ly­tys, et­tä toi­min­ta on vain nai­sil­le.

Tyt­tö­jen Ta­los­sa oh­jaa­jat­kin ovat ai­na nai­sia. Tar­koi­tuk­se­na on tar­jo­ta tur­val­li­nen tila, jos­sa tyt­tö­jen ja nuor­ten nais­ten on mah­dol­lis­ta koh­da­ta toi­si­aan.

Ny­ky­ään Tyt­tö­jen Ta­lo­ja on Suo­mes­sa seit­se­män, ja nii­den roo­li on laa­jen­tu­nut. Koh­de­ryh­mää ovat kaik­ki 12-20 vuo­ti­aat ty­töt ja nuo­ret nai­set. Toi­min­nal­la ha­lu­taan ta­voit­taa myös haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa ole­vat, ku­ten esi­mer­kik­si mie­len­ter­vey­den häi­ri­öis­tä tai yk­si­näi­syy­des­tä kär­si­vät, huo­non kie­li­tai­don omaa­vat tai ta­lou­del­li­ses­ti huo­no-osai­set ty­töt.

Aluk­si Tyt­tö­jen Talo ava­taan avoi­me­na koh­taa­mis­paik­ka­na.

– Sin­ne voi esi­mer­kik­si kou­lun jäl­keen tul­la hen­gäh­tä­mään ja syö­mään vä­li­pa­laa, jos ko­to­na on rau­ha­ton­ta, Kyhä-Ös­ter­lund ku­vai­lee.

Tyt­tö­jen Talo on kui­ten­kin enem­män kuin vain nuo­ri­so­ti­la ty­töil­le. Siel­lä jär­jes­te­tään koh­den­net­tua, oh­jat­tua toi­min­taa ja eri­lai­sia ryh­miä tar­peel­lis­ten tee­mo­jen ym­pä­ril­tä.

Toi­min­ta­muo­to­ja läh­de­tään ke­hit­tä­mään kä­vi­jöi­den tar­peen mu­kaan. Esi­mer­kik­si Hel­sin­gin Tyt­tö­jen Ta­lon lu­ku­jär­jes­tyk­ses­tä löy­tyy mo­nen­lais­ta kok­ki­ker­hos­ta joo­ga­tun­tiin. Tyt­tö­jen Ta­lon toi­min­ta on kä­vi­jöil­le mak­su­ton­ta.

Mut­ta mi­hin su­ku­puo­li­neut­raa­liut­ta ko­ros­ta­va­na ai­ka­na tar­vi­taan Tyt­tö­jen Ta­loa?

– Tyt­tö­jen Ta­lon toi­min­nas­sa huo­mi­oi­daan su­ku­puo­lel­taan ty­töik­si iden­ti­fi­oi­tu­vien nuor­ten eri­tyis­tar­peet. Su­ku­puo­len mu­kaan eriy­tet­ty toi­min­ta tuot­taa kes­kus­te­luil­ma­pii­rin, joka ei mah­dol­lis­tui­si se­ka­ryh­mis­sä, Kyhä-Ös­ter­lund sa­noo.

Pit­kän uran po­ri­lai­sis­sa kou­luis­sa teh­nyt Sirk­ka Sa­lo­nen-Num­mi on näh­nyt lä­hel­tä, mil­lai­sia kas­vu­ki­pu­ja ja pai­nei­ta liit­tyy tyt­töy­teen ja nai­sek­si kas­va­mi­seen. Nuor­ten nais­ten ul­ko­nä­kö­pai­neet oli­vat val­ta­vat jo hä­nen vuo­si­naan opet­ta­jan­työs­sä, ja so­me­ai­ka on li­sän­nyt nii­tä en­ti­ses­tään.

Ke­hon­ku­van kans­sa pai­ni­mi­nen on ylei­nen on­gel­ma, ja sen se­lät­tä­mi­seen tar­vi­taan ver­tais­tu­kea.

– Tämä ai­ka on nuo­ril­le ty­töil­le tosi vai­kea, kos­ka he ei­vät pää­se kar­kuun so­men ja mai­non­nan muo­vaa­mia nais­ku­via. Usein ty­töt ja­ka­vat näi­tä asi­oi­ta par­haan ys­tä­vän­sä kans­sa. Mut­ta jos ei ole ys­tä­viä, asi­at voi­vat jää­dä vai­vaa­maan kor­vien vä­liin.

Juu­ri sen vuok­si näh­dyk­si ja kuul­luk­si tu­le­mi­nen on kes­kei­nen asia Tyt­tö­jen Ta­los­sa.

– Se on paik­ka, jos­sa voi sa­noa ää­neen ne asi­at, jot­ka pai­na­vat miel­tä, ja ai­kui­nen kuun­te­lee.

Pau­lii­na Vil­pak­ka