Porin Tyttöjen Talo -projektin taustanaiset kertovat, mihin Tyttöjen Taloa Porissa tarvitaan
Vuonna 1999 liikunnan ja terveystiedon opettaja Sirkka Salonen-Nummi pääsi kollegoidensa kanssa tutustumaan Helsinkiin vasta avattuun Tyttöjen Taloon. Tuolta reissulta opettajan mieleen jäi elämään voimakkaana ajatus, että Poriinkin olisi eräänä päivänä saatava Tyttöjen Talo.
Ajatus Tyttöjen Talosta jäi vuosien ajaksi takaraivoon. Lopulta vuonna 2020 Koronasulkujen tuoma mahdollisuus ajatella, ja samoihin aikoihin julkaistu kouluterveyskysely antoivat viimeisen sysäyksen.
– Oli pysäyttävää lukea, että 8.luokkalaisista tytöistä 44 prosenttia ilmoitti kärsivänsä seksuaalisesta häirinnästä. Se lukuhan on ihan hirvittävä, Salonen-Nummi tuskailee.
Salonen-Nummi ja Kyhä-Österlund olivat etsimässä sopivaa tilaa Tyttöjen Talolle. Tilojen on sijaittava keskustassa, että sinne on helppo tulla. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Opettajantöistä eläköitynyt Salonen-Nummi päätti, että oli tullut aika laittamaan pyörät pyörimään.
– Tarvetta Porissa on. Jos kysytään keneltä tahansa terveydenhuollon tai nuortenpsykiatrian parissa työskentelevältä, ei tarvitse yhtään epäillä, ettemmekö tarvitse Tyttöjen Taloa, hän sanoo.
Ensimmäisenä toimenaan Salonen-Nummi oli yhteydessä tuttavaansa Laura Kyhä-Österlundiin, joka työskentelee Satasairaalassa seksuaalirikoksen uhreja auttavassa Seri-tukikeskuksessa vastaavana lääkärinä. Kyhä-Österlund kannatti ajatusta. Hän on työssään monet kerrat miettinyt, että Poriin tarvittaisiin Tyttöjen Talon kaltainen toimija.
Tyttöjen Talojen teemat vaihtelevat kaupungista riippuen, mutta seksuaaliväkivaltatyö on toistuva teema niissä kaikissa. Kyhä-Österlund toivoo, että Porissa Tyttöjen Talo toimisi nuorille naisille paikkana, jossa voisi pohtia omaa seksuaalisuuttaan ja omia rajojaan.
– Ja myös matalan kynnyksen paikkana, jossa tutulle aikuiselle olisi helppo kertoa, jos kokee seksuaalista häirintää tai -väkivaltaa, hän sanoo.
Kyhä-Österlund ja Salonen-Nummi ovat molemmat miettineet työssään, että Poriin tarvittaisiin Tyttöjen Talon kaltainen toimija. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Flikat – Tyttöjen Talo Pori avaa ovensa heti, kun puitteet ovat kunnossa. Parhaillaan toiminnalle etsitään sopivaa tilaa kaupungin ydinkeskustasta, ja ohjaajien rekrytoinnit ovat käynnissä.
Tyttöjen Talo on rekisteröity tuotemerkki, jonka omistaa Loisto setlementti ry. Niinpä Porissakin toiminnan käytännöntoteutuksesta ottaa kopin Setlementti Pori ry.
Helsingissä sijaitseva Suomen ensimmäinen Tyttöjen Talo perustettiin aikoinaan tukemaan maahanmuuttajanaisia, joiden rooli omassa yhteisössään on usein hyvin erilainen kuin naisen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa.
Maahanmuuttajanuoret ovat Porissakin yksi Tyttöjen Talon tärkeimmistä kohderyhmistä. Kyhä-Österlund huomauttaa, että osalle heistä on jopa osallistumisen edellytys, että toiminta on vain naisille.
Tyttöjen Talossa ohjaajatkin ovat aina naisia. Tarkoituksena on tarjota turvallinen tila, jossa tyttöjen ja nuorten naisten on mahdollista kohdata toisiaan.
Nykyään Tyttöjen Taloja on Suomessa seitsemän, ja niiden rooli on laajentunut. Kohderyhmää ovat kaikki 12-20 vuotiaat tytöt ja nuoret naiset. Toiminnalla halutaan tavoittaa myös haavoittuvassa asemassa olevat, kuten esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä tai yksinäisyydestä kärsivät, huonon kielitaidon omaavat tai taloudellisesti huono-osaiset tytöt.
Aluksi Tyttöjen Talo avataan avoimena kohtaamispaikkana.
– Sinne voi esimerkiksi koulun jälkeen tulla hengähtämään ja syömään välipalaa, jos kotona on rauhatonta, Kyhä-Österlund kuvailee.
Tyttöjen Talo on kuitenkin enemmän kuin vain nuorisotila tytöille. Siellä järjestetään kohdennettua, ohjattua toimintaa ja erilaisia ryhmiä tarpeellisten teemojen ympäriltä.
Toimintamuotoja lähdetään kehittämään kävijöiden tarpeen mukaan. Esimerkiksi Helsingin Tyttöjen Talon lukujärjestyksestä löytyy monenlaista kokkikerhosta joogatuntiin. Tyttöjen Talon toiminta on kävijöille maksutonta.
Mutta mihin sukupuolineutraaliutta korostavana aikana tarvitaan Tyttöjen Taloa?
– Tyttöjen Talon toiminnassa huomioidaan sukupuoleltaan tytöiksi identifioituvien nuorten erityistarpeet. Sukupuolen mukaan eriytetty toiminta tuottaa keskusteluilmapiirin, joka ei mahdollistuisi sekaryhmissä, Kyhä-Österlund sanoo.
Pitkän uran porilaisissa kouluissa tehnyt Sirkka Salonen-Nummi on nähnyt läheltä, millaisia kasvukipuja ja paineita liittyy tyttöyteen ja naiseksi kasvamiseen. Nuorten naisten ulkonäköpaineet olivat valtavat jo hänen vuosinaan opettajantyössä, ja someaika on lisännyt niitä entisestään.
Kehonkuvan kanssa painiminen on yleinen ongelma, ja sen selättämiseen tarvitaan vertaistukea.
– Tämä aika on nuorille tytöille tosi vaikea, koska he eivät pääse karkuun somen ja mainonnan muovaamia naiskuvia. Usein tytöt jakavat näitä asioita parhaan ystävänsä kanssa. Mutta jos ei ole ystäviä, asiat voivat jäädä vaivaamaan korvien väliin.
Juuri sen vuoksi nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on keskeinen asia Tyttöjen Talossa.
– Se on paikka, jossa voi sanoa ääneen ne asiat, jotka painavat mieltä, ja aikuinen kuuntelee.
Pauliina Vilpakka