Satakuntalaiset taksiyrittäjät Vuorela ja Ehonen toivovat taksialalle lainsäädäntöä, joka palvelisi paremmin asiakkaita: "Osalla ei ole mitään hajua minne pitäisi soittaa"
Kun välityspalveluita on monta, taksin tilaaminen oikeasta numerosta tuottaa haasteita osalle asiakkaista.
Pauliina Vilpakka
Ulvilalainen taksiyrittäjä Johanna Vuorela näkee työssään jatkuvasti konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka yksinkertainen asia, eli taksikyydin tilaaminen voi nykyään tuntua asiakkaasta monimutkaiselta. Eniten ongelmia aiheuttaa epäselvyys, mistä numerosta taksi pitäisi tilata: Kela-kyydit soitetaan kahdesta numerosta, Sote-kyydit kolmannesta ja kuluttajakyydit neljännestä. Hyvinvointialue kilpailuttaa sekä välityspalvelut että taksiyritykset parin vuoden välein, jolloin numerot voivat vaihtua.
–Ja sitten kun sanot sille 80-vuotiaalle että soita itsellesi kyyti, hänellä ei ole mitään hajua mihin pitäisi soittaa, Vuorela toteaa.
Helppoa tai ei, yhteiskunnan tarjoamat kyydit on osattava tilata oikean välityspalvelun kautta, että asiakas voi saada niistä korvauksen. Satakunnan Hyvinvointialueella Sote-kyytejä välittää Keskustaksi Oy, ja Kela-kyytejä Keskustaksi Oy sekä Taksi Helsinki Oy. Ongelmia ilmenee varsinkin Kela-taksien kahden numeron systeemissä. Vuorela on nähnyt useita tilanteita, joissa esimerkiksi iäkäs asiakas on tilannut Kela-taksin yhdestä välityspalvelusta ja omainen toisesta. Mutta koska tieto ei kulje kahden välitysfirman välillä, paikalle on tullut lopulta kaksi taksia, joista toinen teki hukkareissun.
Johanna Vuorela on toiminut alalla seitsemän vuotta joista kaksi yrittäjänä. Valtaosa hänen liiketoiminnastaan koostuu Kela- ja Sote-kyydeistä, kuten on usein laita pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivilla taksiyrityksillä.
Vuorela toivoo, että tulevaisuudessa laki mahdollistaisi sen, että asiakas voisi soittaa myös suoraan tutulle taksinkuljettajalle tilatakseen kyydin. Hän uskoo, että varsinkin paljon taksilla ajelevat asiakkaat, kuten ikäihmiset arvostaisivat tuttuutta. Yrittäjyydenkin kannalta olisi järkevää, että Kela- ja sote-taksit voisivat kilpailla hyvällä palvelulla, koska esimerkiksi hinnoitteluunsa taksiyritys ei voi vaikuttaa. Näin vältettäisiin myös tilanteita, joissa asiakas ei saa samaa taksia paluumatkalle, vaan välityskeskus lähettää paikalle toisen auton.
– Suuri osa taksin käyttäjistä on vanhempia ihmisiä, ja monelle se taksinkuljettaja voi olla läheinen ja ennen kaikkea turvallinen henkilö. Esimerkiksi Sote-kuljetuksissa on harmillista, ettei voi kuljettaa asiakasta asioiltaan takaisin kotiin, Vuorela jatkaa.
Vuorela ja Ehonen pohtivat, että varsinkin iäkkäälle asiakkaalle tuttu taksinkuljettaja voi olla läheinen ja ennen kaikkea turvallinen henkilö, jonka kyydissä kulkisi mieluusti paluumatkankin. Kuva: Pauliina Vilpakka
Tällä hetkellä Satakunnassa Kela-kyyteihin voi pyytää haluamaansa kuljettajaa, eli niin sanottua toivetaksia. Sen sijaan Sote-kyyteihin saman kuljettajan saaminen, eli vakiotaksioikeus vaatii määrättyjä kriteerejä, eikä siihen riitä perusteeksi asiakkaan saama hyvä palvelu.
– Ihminen saa valita missä parturissa tai kaupassa käy, mutta haluamaansa taksipalvelua hän ei Sote-kyydeissä saa ilman vakiotaksioikeutta, Vuorela huomauttaa.
Välityspalveluiden paljous on myös nostanut taksiyrittämisen kustannuksia. Esimerkiksi Vuorelan yritys ajaa kyytejä viiden eri välitysfirman kautta, joista jokaiselle maksetaan kuukausittainen välitysmaksu sekä liäsksi kahdelle provisiota joka kyydistä.
– Ennen oli vaan se yksi datapääte, joka maksoi tietyn summan kuukaudessa, Vuorela muistelee.
Merikarvialainen taksiyrittäjä Matti Ehonen on ajanut taksia jo kahdeksankymmentäluvulta lähtien ja yrittäjyystaivalta on takana kymmenen vuotta. Myös hänen liiketoiminnastaan valtaosa on Kela- ja Sote-kyytejä. Ehonen tarkastelee alaa edunvalvonnan näkökulmasta toimiessaan Taksiliiton liittovaltuuston jäsenenä ja Lounais-Suomen taksiyrittäjien puheenjohtajana. Hän toivoo hyvinvointialueiden ja taksiyritysten välille pidempiä sopimuskausia, jotka tukisivat taksiyrittäjyyden jatkumoa. Tällä hetkellä sopimuksia tehdään yleensä pariksi vuodeksi kerrallaan. Ehonen uskoo, että pidemmistä sopimuskausista hyötyisivät kaikki osapuolet: hyvinvointialue, välityspalvelut ja taksiyritykset.
– Nyt on sellainen olo, että uskaltaako tässä tehdä investointeja. Jos olisi esimerkiksi kuuden vuoden sopimuksia, siinä pystyisi jo investoimaan autoon ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Tietenkin sopimuksia täytyy voida tarkastella parin vuoden välein, kun ei tästä maailmasta tiedä, Ehonen sanoo.
Ehonen näkee taksialan nykytilanteessa hyvääkin: Nykyään toimitaan markkinatalouden ehdoilla, ja yrittäjäksi on helpompi ryhtyä, kun alan säännöstely purettiin viimeisessä lakiuudistuksessa. Taksiliitto on kuitenkin jo ilmaissut huolensa uudesta uhkakuvasta, eli hyvinvointialueiden inhouse-yhtiöiden yleistymisestä. Se olisi Ehosen mukaan taksialan yrittäjyydelle tyrmäysisku.

