Sydän yllätti ystävänpäivänä – Elina Rahtu ja Pertti Ratsula tietävät nyt, että kuka tahansa voi joutua hätätilanteeseen
Sanna Jääskeläinen
Ystävänpäivänä, tiistaina 14. helmikuuta Pertti Ratsula lähti kotoaan kävellen kohti Porin kansalaisopistoa ja ranskan keskustelukurssia. Kävellessään hän tunsi jonkin verran ahdistusta ja otti nitrosuihketta. Pertillä on sepelvaltimotauti, ja hänelle on tehty ohitusleikkaus lähes 30 vuotta aiemmin. Portaiden asemesta hän käytti nyt poikkeuksellisesti hissiä.
Ystävänpäivän kunniaksi opiskelijat olivat tuoneet luokkaan sydänsuklaata ja -marmeladeja. Pertin opiskelukaveri Elina Rahtu oli kutonut opettajalle sydänkuvioiset villasukat. Opettaja laittoi ne jalkaan ja tepasteli luokan edessä sanoen, että on kuin Ratsulan muotinäytöksessä. Hilpeä tunnelma katkesi kuin leikaten, kun eräs opiskelijoita huudahti: ”Pertti on eloton!”
Kolme opiskelijaa nosti tajuttoman Pertin lattialle.
– Tajusin heti, että nyt on tosi kyseessä. Pertti hengitti, mutta hengitys ei ollut normaalia, vaan haukkovaa ja katkonaista, joten kylkiasento ei tuolloin sovellu. Toinen opiskelija soitti ambulanssin ja ja aloin välittömästi elvyttää, Elina muistelee.
– Tiesin, että Pertti laittaa kyllä vastaan, jos elvytys ei ole oikea ratkaisu. Aloitin painelun ja koska kyseessä oli tuttu henkilö, päätin että voin puhaltaakin.
Paineluelvytykseen tarvitaan voimaa koko kehosta. Elina sanookin, että jos on useampi elvyttäjä, kannattaa tehtävä jakaa. Elvytystä on jatkettava ensihoidon saapumiseen asti tai siihen asti, mihin itse jaksaa. Jos on yksin, soitetaan hätänumeroon 112 ja pidetään puhelu kaiuttimella. Hätäkeskus antaa toimintaohjeet.
Elina elvytti Perttiä siihen asti, kunnes ensihoitoyksikkö saapui paikalle. Pian sen perässä tuli myös lääkäriauto ja ammattilaiset ottivat ohjat käsiinsä.
– He laittoivat defilätkät paikoilleen ja Pertin sydän lähti ensimmäisestä iskusta käyntiin, Elina kertoo.
– Se on harvinaista, yleensä joudutaan iskemään monta kertaa. Iskujen välissä jatketaan silloin peruselvytystä.
Hätäkeskussoitosta defi-iskurin palauttamaan normaaliin sydämen rytmiin kesti yhteensä yhdeksän minuuttia. Kaikki kävi nopeasti, koska oltiin kaupungin keskustassa.
Pertillä ei ole muistikuvaa tapahtumista. Hän kuitenkin virkosi, kun ensihoito lähti häntä siirtämään ja yritti repiä intubointipurken pois.
– Olin helpottunut: hän ei ollut halvaantunut. Koko ajan oli myös kova huoli siitä, jos aivoihin oli tullut vaurio, Elina sanoo.
Pertin diagnoosi oli sydänpysähdys ja kammiovärinä. Sairaalasta hän lähetti jo seuraavana aamuna tekstiviestin pelastajalleen. Aivot eivät olleet vaurioituneet, eikä sydänkään. Pertille asennettiin sydämentahdistin ja hän vietti viikon sairaalassa.
Jälkikäteen Elina kävi tilannetta läpi mielessään moneen kertaan. Vaikka hän on ammatiltaan työterveyslääkäri, oli tilanne yllättävä.
– Työssäni en tee tällaista, joten olin samassa asemassa kuin kuka tahansa. Tein kansalaisvelvollisuuteni.
Elina mietti, olisiko lähellä ollut sydäniskuria. Jälkikäteen hän sai tietää, että pääkirjaston talossa ei ole. Kirjastolta kerrotaan, sydäniskurista on keskusteltu ja se tullaan todennäköisesti hankkimaan tämän vuoden aikana.
Ensiavun antaminen ei aina pääty yhtä onnellisesti. Elina muistuttaa siitä, että kenenkään ei pidä syyllistää itseään, jos elvytys epäonnistuu tai ei jaksa enempää.
– Aina kannattaa kuitenkin yrittää. Punaisen Ristin sivuilla on hyvät ohjeet ensiavun antamiseen. Kuka tahansa voi elvyttää.
Haastattelussa on mukana myös Pertin poika Matti Ratsula, joka on Satakunnan Lääkäriauto ry:n hallituksen puheenjohtaja. Hän kehottaa kaikkia asentamaan puhelimeensa 112-sovelluksen.
– Se tietää sijainnin, josta soittaa ja kertoo myös, mistä löytyy lähin sydäniskuri. On olemassa myös defi.fi-sivusto, jonka avulla löytää sydänpysähdystilanteessa nopeasti lähimmän sydäniskurin.
Sydäniskurin käyttöä ei pidä pelätä. Kun koneen käynnistää, se kertoo, miten pitää toimia. Pitää kuitenkin muistaa, ettei sydäniskuri korvaa elvytyksen välttämättömyyttä. Elvytystä jatketaan sitten iskurin ohjeiden mukaan.
Pertti joutui kolmen kuukauden ajokieltoon. Haastattelupäivänä hän on saanut jo ajella viikon ajan.
– Olen ollut ystävien ja sukulaisten kyytien varassa. Mutta pääsin kuitenkin esimerkiksi Narukerän finaaliin ja kultajuhliin mukaan. Ilman Elinaa en olisi nyt tässä.
