Taru Porist – Syvät juuret o pitäny tiukasti otteessas ain
Taru Saine o syntyjäs Itä-Porist, Outokummu E-taloist.
Elina Wallin
– Kai se porilaisuus o nimenommaa siäl Väinölä ja Impola liäpeil istutettu, onha se semmost syvvää porilaist seutuu.
– Olemmää neljä kuukaut asunu Lontoos. Pääti oikee lukio jälkee, et mää ny käy testaamas, et mimmost mailmal o. Tuli kyl selväks, et emmää Porist mihenkää tahro. Ja tääl mää ny sit ole ollu, Saine selostaa tyäpaikkas Rarjo Pori sivuhuanees.
Pori kulkee Saineel matkas tyäs ja vappaal. Pirempää häne somekanaviis seuraamal voi hyvi kysymättiki honat, kui tärkee Pori hänel o.
– Tykkään iha kauheesti käyr kotikulmil kävelylenkeil ja voin sannoo, et Isojoeranna rautatiäsillast o kuvvii kaikkin vuareaikoin ja iha joka suunnast. Sillalt ja silla alt. Se maisema o nii ihana.
Sainee puhheest nousee muutenki essii väsymätön ympäristö ihailu.
– Nii ja kui hiano o Raatihuanee puisto! Herrane aika, ei mailmallaka ol nii hianoi paikkoi, mihen asukkaat voi men tost noi vaa, ylistys jatkuu.
– Luantane estetiikajano tiätysti johtaa näihi funteerauksii, mut kyl mää muista jo nuarempanaki pysänneeni mont kerttaa erilaiste hianoje asioitte ääree.
Sit puhheesee tullee nostalkine sointi.
– Mää oli kuure, ko Dingo tuli. Muista oikee mainiosti istuneeni hiakkalaatikol sifonkihuivit ranteis. Se oli ihanaa! Mee äiti oli niihi aikoisii Teljätoris Ikkunapöytä töis ja Dingo jäsenet kävi siäl ussei syämäs. Joskus sit äiti pyysi mul niilt nimmarit. Huipentuma oli silti sit joulun, ko puuseppäisoisä oli tehny mul seinäkello ja sihe nimmarit kaiverrettun. Jesusauta se oli hiano!
Tänä vuan o Dingo 40-vuatisjuhlavuasi ja Saine o voinu nautiskel porilaisuurestas rinta rottinkil.
– Tääl töis me ollaa tehty 40 tarinaa Dingosta -nimist ohjelmasarjaa ja tiätysti seurattu tiiviisti Dingo-elokuvanki vaiheit.
Juurevuus innostaa Sainet jatkuvasti myäs tyäs:
– Nykyses tyäsäni kanavapäällikkön ole tiätysti aitopaikal seuraamas kaupunki kehittymist ja elämää. Se tuntuu ainutlaatuselt.
Rarjo Pori kanavapäällikkö Taru Saine on syvästi porilaine. Hän ei kaihr näyttää sitä, mut ottaa kyl nokkiis jos joku ulkopualine ruppee arvostellee Porrii taik porilaisii. Nojailupaikaks valikoitu sähkökaappi, josa o vuare 2003 nahkiaisparoni Simo Frangéni kynäilemä Palindromi Poril. Kuva: Sanna Jääskeläine
Saine kertoo hauska yksityiskohra oma kotiseuturakkautes ilmenemisest tyäpaika juhlist.
– Meil oli koko Baueri juhlat Helsinkis ja mää sit tiätysti esitteli itteni siäl entuurestas tuntemattomil. Kätteli yht kolleekaa täysi vilpittömästi et ”Hei, mää ole Taru Porist”. Vastapuali hämmenty totaalisesti ja sano et ”Lauri, öööö, Helsingistä.” Hoksasi siin yhteyres, et mul o kauhee tärkeet tuar näemmä julki, et olen nimenommaa Porist. Kotiseuturakkaus vissii vaa pahenee iä myät.
– Nois tyäreisuis o silti seki kummalline puali, et jolsen mää ol kerriinny tuamaa ommaa porilaisuuttani esil, joku muu se ottaa puhheeks tai sit esil nousee porilaiset puhheeaiheet. On ne sit nakurantaa taik mitä millonki.
– Mittää propleemaa porilaisuus ei ol tuanu, mut selvästi murreilmasut kiinnostaa ihmisii. Semmoseenki ole kiinnittäny huamio, et porilaine innostus pulppuu nopeutuvan puhheen ja selostuksen. Yhtää e muute siär ulkopualiste arvostelluu Porist taik porilaisist. Itte me voiraa kyl roimii oikee lujastiki, mut annas ol jos joku ulkopualine tekkee sama.
Nykyses elämätilantees Saineitte koti o mukuloist tyhjentyny ja alkaa uurelaine pohrinta.
– Tartteeks täs viäl lähtee laste peräs jonneki mual? Aika raju ajatus kyl. Mut selvästi huamaa, et se muutos pistää funteeraamaa.
– Tähe asti ainaki Poris o saatu ellää hyvvää, arkist ja tavallist elämää. Kasvattaa lapset ja nauttii lyhkäsist harrastusmatkoist. Jos tälläil saa ellää, o siin unelmaa kerrakses, Taru filosofeeraa.
– Tosi hyvie tähtie al o saatu ol, ja pirän sitä oikee erityise suures arvos. Jos ny jottai toivos, ni suvel hellet et pääsee Yyterii ja talvel se vert lunt, et pääsee Varvourijuapaa hiihtämää.
Siin sitä porilaist toivet sit jo onki ylli kylli.
