Tui­ja Saa­ri­nen

– En­sim­mäi­sen ker­ran olin la­val­la Mu­na­ka­rin vel­jek­set -näy­tel­mäs­sä vuon­na 1981. Se oli pie­ni sa­la­kul­jet­ta­jan roo­li. Mi­nul­la oli pir­tu­ka­nis­te­ri kä­des­sä ja yk­si rep­liik­ki, muis­te­lee Ari Mä­ki­ta­lo näyt­te­li­jä­nu­ran­sa al­ku­ai­ko­ja.

Sa­mai­nen näy­tel­mä oli vuot­ta ai­kai­sem­min käyn­nis­tä­nyt Kui­va­lah­den ke­sä­te­at­te­rin toi­min­nan, ja sitä esi­tet­tiin kol­me­na vuon­na pe­rä­jäl­keen täy­sil­le kat­so­moil­le. Kun Mu­na­ka­rin vel­jek­set otet­tiin taas ke­sän 2010 oh­jel­mis­toon, Mä­ki­ta­lo näyt­te­li tois­ta vel­jek­sis­tä.

Syn­ty­pe­räi­nen kui­va­lah­te­lai­nen las­kes­ke­lee näy­tel­leen­sä vuo­sien mit­taan kaik­ki­aan 33 näy­tel­mäs­sä, jos tä­män ke­sän näy­tel­mä las­ke­taan mu­kaan.

Tä­män ke­vään en­sim­mäi­nen lu­ku­har­joi­tus pi­det­tiin Kui­va­lah­den nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­la 10. maa­lis­kuu­ta ja vii­mei­nen näy­tös on 14. hei­nä­kuu­ta, jo­ten ke­sä­te­at­te­ri on har­ras­ta­jil­le rei­lun nel­jän kuu­kau­den pro­jek­ti. Kun Mä­ki­ta­lo oli vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, ko­to­na eh­ti tii­viim­pä­nä har­joi­tus­kau­te­na ja esi­tys­kau­del­la käy­dä lä­hin­nä syö­mäs­sä ja nuk­ku­mas­sa. Jos­sain vä­lis­sä piti tie­tys­ti vie­lä ope­tel­la teks­ti.

– It­sel­lä on ta­pa­na ker­ra­ta rep­liik­ke­jä ai­na il­lal­la en­nen nuk­ku­maan­me­noa. Mo­net ker­rat olen lait­ta­nut va­lot ta­kai­sin pääl­le, kun on ru­ven­nut vai­vaa­maan, mi­ten joku rep­liik­ki taas me­ni­kään.

– Tois­tai­sek­si on vie­lä ol­lut help­poa ope­tel­la teks­ti. Is­kut, eli sen, min­kä rep­lii­kin jäl­keen oma­ni mil­loin­kin tu­lee, opet­te­len vas­ta har­joi­tuk­sis­sa.

Kuivalahden kesäteatterin pitkäaikainen näyttelijä Ari Mäkitalo luonnehtii itseään jopa ujoksi, mutta lavalla on toisin. Tänä vuonna Kuivalahden kesäteatterissa nähdään Markku Hyvösen käsikirjoittama komedia Naisluola.

En­sim­mäi­sis­sä lu­ku­har­joi­tuk­sis­sa riit­tää yleen­sä nau­rua.

– Sil­loin nau­re­taan niin sa­no­tus­ti ne vit­sit pois. La­val­la ne täy­tyy pys­tyä sa­no­maan va­ka­val­la naa­mal­la, ja ylei­sö on se, joka nau­raa.

Nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­ta te­at­te­ri­lai­set siir­tyi­vät har­joit­te­le­maan esi­tys­pai­kal­le me­ren ää­rel­le pari viik­koa sit­ten. Juu­ri näi­nä päi­vi­nä on käyn­nis­ty­mäs­sä tii­vis har­joit­te­lu­kau­si, jol­loin har­joi­tuk­sia saat­taa ol­la kuu­te­na­kin päi­vä­nä vii­kos­sa. Näy­tel­mä on Mark­ku Hy­vö­sen kä­si­kir­joit­ta­ma ko­me­dia Nais­luo­la, jon­ka oh­jaa Tomi Aal­to.

Mä­ki­ta­lol­la on näy­tel­mäs­sä iso roo­li. Pla­ris­sa eli kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa hä­nen hah­mo­aan Sa­ka­ria ku­vail­laan ”elä­mää näh­neek­si ja pal­jon ko­ke­neek­si mie­hek­si, joka ei jää sa­nas­ta kiin­ni. En­sin hut­ki­taan ja sit­ten vas­ta tut­ki­taan.”

– Vii­me ke­sä­nä roo­li­hah­mo­ni oli hie­man sa­man­tyyp­pi­nen, ai­ka rei­pas hen­ki­lö.

Mä­ki­ta­lo luon­neh­tii it­se­ään yk­si­tyis­hen­ki­lö­nä jopa ujok­si, mut­ta la­val­la on toi­sin.

– La­val­la on roo­lis­sa, ja it­se ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä ol­la sa­maa miel­tä sii­tä, mitä roo­li­hah­mo sa­noo.

Mä­ki­ta­lo pait­si näyt­te­lee, ve­tää myös te­at­te­rin la­vas­te­po­ruk­kaa. Mikä saa vuo­des­ta toi­seen läh­te­mään mu­kaan isoon va­paa­eh­toisp­ro­jek­tiin?

– Hyvä po­ruk­ka, ei tääl­tä oi­kein pois­kaan saa ol­tua. Ylei­söl­lä on myös iso mer­ki­tys. Kun olet näyt­tä­möl­lä, ja ylei­sö on hy­vin mu­ka­na, niin sii­tä saa vir­taa.