Ari An­te­roi­nen

Tri­al­tai­tu­ri Joa Hind­ren, 47, vas­taa pu­he­li­meen Es­pan­jas­ta, mis­sä hän on val­men­ta­mas­sa la­jin par­hai­ta nor­ja­lai­sia kus­ke­ja. Koh­ta mies näh­dään kui­ten­kin Po­ris­sa osa­na jo pe­rin­teis­tä Mo­torS­how­ta, joka jär­jes­te­tään Kar­hu­hal­lis­sa 2.–3.3. Sil­loin uran­sa ai­ka­na niin kil­pail­lut, val­men­ta­nut kuin show-esiin­ty­mi­si­ä­kin jär­jes­tä­nyt Hind­ren saa­puu pai­kal­le viih­dyt­tä­mään ja häm­mäs­tyt­tä­mään ylei­söä.

– Tuon pai­kan pääl­le omat es­teet. Mu­ka­na on esi­mer­kik­si van­ha Ford Tran­sit -pa­ket­ti­au­to, jon­ka yli sit­ten ajan. Li­säk­si on mui­ta tri­a­li­no­mai­sia es­tei­tä, joi­ta pys­tyy pie­nes­sä ti­las­sa to­teut­ta­maan. Lu­vas­sa on tri­al­moot­to­ri­pyö­rän kans­sa eri­lai­sia temp­pu­ja ja kik­kai­lu­ja.

Hind­ren ker­too tuo­van­sa mu­ka­naan myös yk­si­pyö­räi­sen moot­to­ri­pyö­rän.

– Sii­nä ei ole lain­kaan keu­laa. Se on vä­hän has­sun nä­köi­nen, mikä he­rät­tää ylei­sös­sä ai­na vä­hän pien­tä hil­peyt­tä, Hind­ren jat­kaa.

Ylei­sö pää­see seu­raa­maan ta­pah­tu­mia lä­hel­tä.

– Sii­nä saa hy­vän kä­si­tyk­sen, mil­tä tou­hu näyt­tää, Hind­ren mai­nit­see.

Yk­si sho­we­si­tys kes­tää noin var­tin ver­ran.

– Vaa­ti­vam­mat ja näyt­tä­vim­mät tem­put jää­vät tie­ten­kin sin­ne lop­pu­hui­pen­nuk­seen. Eli täs­sä oli­si tar­koi­tus saa­da ylei­sö py­sy­mään pai­koil­laan ja viih­ty­mään koko näy­tök­sen kes­ton ajan.

Yksipyöräinen moottoripyörä on herättänyt katsojissa paljon kysymyksiä ja hilpeyttä.

Joa Hind­ren ku­vai­lee, et­tä hän ja trial sat­tui­vat yh­teen hie­man sat­tu­man kaut­ta.

– Jo pik­ku­poi­ka­na olin hir­ve­än kiin­nos­tu­nut kai­kes­ta pä­ri­se­väs­tä. Kaik­ki moot­to­rit ja en­nen kaik­kea moot­to­ri­pyö­rät kiin­nos­ti­vat. Mi­nul­la ei ol­lut kui­ten­kaan mi­tään niin sa­not­tua su­ku­ra­si­tet­ta tä­hän.

– Ker­ran sa­tut­tiin kat­so­maan tri­a­lia ja sen jäl­keen al­koi kik­kai­lut pol­ku­pyö­räl­lä. Ajel­tiin hiek­ka­laa­ti­kon reu­no­jen yli. Sit­ten piti ko­to­na ki­nua, et­tä tri­al­mo­po pi­täi­si saa­da. Kun tar­peek­si pit­kään tuli jan­ku­tet­tua, niin lyö­tiin sääs­töt yh­teen ja se han­kit­tiin. Sii­tä se hom­ma al­koi ja sil­le tiel­le jää­tiin. Laji vei mu­ka­naan en­si­kos­ke­tuk­ses­ta läh­tien, Hind­ren muis­te­lee.

Hind­ren to­te­aa nyt ole­van­sa ve­te­raa­ni-ikäi­nen ja aja­neen­sa koh­ta 40 vuot­ta tri­a­lia.

– Ju­ni­o­ri­vuo­det meni ope­tel­les­sa, nuo­ruus am­mat­ti­lai­se­na kil­pa­hom­mis­sa ja sen jäl­keen olen teh­nyt val­men­nus-, kou­lu­tus- ja näy­tös­hom­mia. Koko ajan on ol­tu pyö­rän pääl­lä. Sii­nä se tat­si on py­sy­nyt, Hind­ren sa­noo.

– Ki­sois­sa olen ol­lut mu­ka­na edel­leen, mut­ta eri roo­lis­sa, jon­kin­lai­se­na apu­mie­he­nä. Sii­nä on saa­nut pi­tää it­sen­sä kui­ten­kin kun­nos­sa.

Hind­ren to­te­aa, et­tä eri­lai­sia ta­pah­tu­mia tu­lee vuo­des­sa epä­mää­räi­nen mää­rä. Toi­si­na vuo­si­na enem­män, jos­kus vä­hem­män.

– Tyk­kään kui­ten­kin pyö­riä mu­ka­na, kos­ka tämä on mu­ka­vaa hom­maa. Sii­nä sa­mas­sa saa vä­hän pro­mot­tua la­ji­a­kin, hän sa­noo.