AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Ot­si­kon sa­nat ovat kuin suo­raan jos­tain Ast­rid Lindg­re­nin sa­tuk­las­si­kos­ta, mut­ta har­vi­nai­sen hy­vin ne is­tu­vat myös ny­ky­päi­vän maa­il­maan. Is­tu­vat ai­na­kin lau­la­ja-näyt­te­li­jä Vee­ti Kal­li­on, hä­nen avo­vai­mon­sa Jen­ni Te­rä­väi­sen ja hei­dän yh­dek­sän­vuo­ti­aan tyt­tä­ren­sä maa­il­maan. Vee­ti per­hei­neen muut­ti Py­hä­ran­nan Hirs­lah­del­le 1800-lu­vun alun hir­si­ta­loon vii­me ke­vää­nä, ei­kä sitä pää­tös­tä ole tar­vin­nut ka­tua.

– Olem­me ra­kas­tu­neet niin Py­hä­ran­nan rau­haan kuin pai­kal­li­siin ih­mi­siin. Moni tuli esit­te­le­mään it­sen­sä ja tar­jo­a­maan apu­aan heti, kun muu­tim­me tän­ne, ei­kä pai­kal­li­sis­ta huo­ku­va läm­pö ole ka­don­nut mi­hin­kään. It­se olem­me tie­tys­ti pyr­ki­neet an­ta­maan vas­ta­vuo­roi­ses­ti apua, kun sii­hen on ol­lut tar­vet­ta, Kal­lio sel­vit­tää.

– Ja vaik­ka tääl­lä on rau­hal­lis­ta ja luon­to lä­hel­lä, niin pal­ve­lut­kin löy­ty­vät oman kun­nan alu­eel­ta. Kaup­pa on hy­vin va­rus­tet­tu, ter­veys­kes­kus toi­mii ja mikä tär­kein­tä tyt­tä­rel­le on löy­ty­nyt hy­viä har­ras­tuk­sia. Uu­det ka­ve­rit ovat saa­neet hä­net mu­kaan ai­na­kin par­ti­oon, 4H-ker­hoon kuin lef­fa- ja lii­kun­ta­ker­hoi­hin­kin, sa­noo puo­les­taan Te­rä­väi­nen.

– Vie­lä, kun kun­nas­ta löy­tyi­si ben­sa-ase­ma, niin kaik­ki oli­si täy­del­lis­tä. Nyt paat­tiin­kin pi­tää ha­kea polt­to­ai­net­ta lä­hi­kau­pun­geis­ta. Ihan en­sin pi­täi­si kui­ten­kin hom­ma­ta se paat­ti, eh­kä jo en­si ke­sä­nä, vir­nis­tää Kal­lio.

Jou­lu­na­lus on kii­reis­tä ai­kaa Hirs­lah­del­la, sil­lä Kal­li­on­ko­lok­si ris­ti­tys­sä pai­kas­sa toi­mii jo ke­säs­tä tu­tun Kaf­fe­lan li­säk­si nyt myös jou­lun ai­toa tun­nel­maa huo­ku­va Jou­lu­puo­ti. Tar­jol­la on esi­mer­kik­si pai­kal­lis­ten te­ke­miä kä­si­työ­tuot­tei­ta ja Kaf­fe­lan puo­lel­ta löy­tyy ai­no­as­taan emän­nän it­sen­sä lei­po­mia herk­ku­ja.

Kal­li­on­ko­lon por­tit ovat jou­lun al­la avoin­na vie­rail­le vii­kon­lop­pui­sin eli per­jan­tais­ta sun­nun­tai­hin kel­lo 12–18. Li­säk­si Jen­ni Te­rä­väi­nen lu­paa ol­la pai­kal­la jou­lu­vii­kon maa­nan­tai­na ja tiis­tai­na, jos hyl­lyis­tä löy­tyy vie­lä jo­tain myy­tä­vää.

Tu­le­van tam­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä 56 vuot­ta täyt­tä­vän Vee­ti Kal­li­on päi­vät on vii­me viik­koi­na täyt­tä­nyt tuu­lel­ta ja tuis­kul­ta suo­jaa tar­jo­a­van nau­tis­ke­lu­ai­tan sekä sen edus­te­ras­sin ra­ken­ta­mi­nen Jou­lu­puo­din ja Kaf­fe­lan vie­reen. Työ­tä ei kir­ves­mie­he­nä­kin työs­ken­nel­leen Vee­tin ole tar­vin­nut teh­dä yk­sin, sil­lä työ­ka­lut py­sy­vät myös huo­ne­ka­lu­puu­se­päk­si ja res­tau­roi­jak­si opis­kel­leen Jen­nin kä­sis­sä.

– Seu­raa­vak­si ale­taan sit­ten vii­meis­tä Bed and Bre­ak­fast -paik­kaa, jon­ka pi­täi­si au­e­ta en­si ke­vää­nä, pal­jas­taa Kal­lio.

Suu­ri Suo­men kan­sa muis­taa Vee­ti Kal­li­on eri­tyi­ses­ti ka­ris­maat­ti­se­na lau­la­ja­na ja näyt­te­li­jä­nä – vii­me ke­sä­nä hän oli mu­ka­na Nur­mi­jär­ven Taa­bo­rin­vuo­ren ke­sä­te­at­te­ris­sa suu­ren suo­si­on saa­nees­sa Vaah­te­ra­mä­en Ee­me­li -näy­tel­mäs­sä – mut­ta yh­teen mie­heen mah­tuu pal­jon muu­ta­kin elä­män- ja työ­ko­ke­mus­ta.

– Olen teh­nyt töi­tä muun mu­as­sa jal­ki­ne­val­mis­ta­ja­na, ta­tuo­i­ja­na ja jopa me­tal­li­mie­he­nä Po­ris­sa. Ihan vii­mek­si kou­lut­tau­duin hie­ro­jak­si ja aja­tus on ava­ta niin hie­ron­ta- kuin ta­tuo­in­ti­pis­te­kin tän­ne ko­ti­nurk­kiin.

– Lau­lu­puo­lel­la on ol­lut ko­ro­nan ta­kia vii­me kuu­kau­si­na ai­ka hil­jais­ta ja se on ikä­vä kyl­lä nä­ky­nyt myös kuk­ka­ros­sa, Kal­lio myön­tää.

Py­hä­ran­taan Vee­ti ja Jen­ni tyt­tä­ri­neen muut­ti­vat Pai­mi­os­ta. Alun pe­rin haa­vee­na oli van­han kor­jaus­kel­poi­sen ta­lon löy­tä­mi­nen Ke­mi­ön suun­nal­ta tai Jen­nin ko­ti­kon­nuil­ta eli Ry­mät­ty­läs­tä. Vuon­na 1885 Hirs­lah­del­le siir­ret­ty Yli­ky­län pap­pi­la löy­tyi ne­tis­tä ja heti en­sim­mäi­sen vie­rai­lun jäl­keen oli her­ra tai­tei­li­ja muu­san­sa kans­sa niin sa­no­tus­ti myy­ty.