AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Rau­mal­la vuo­des­ta 1966 läh­tien toi­mi­neen Au­to-Kors­man Oy:n yrit­tä­jä Han­nu Kors­man hy­mäh­tää ky­sy­myk­sel­le sii­tä, on­ko uu­si au­to ko­vil­la pak­ka­sil­la var­mem­pi vaih­to­eh­to kuin van­hem­pi la­ji­to­ve­rin­sa. Kors­man sa­noo vuo­si­kym­men­ten ko­ke­muk­sel­la, et­tä uu­si me­no­pe­li voi jät­tää tiel­le sii­nä, mis­sä van­ha­kin, jos huol­to­ja ei teh­dä ajal­laan. Au­to­kor­jaa­moil­le pauk­ku­pak­ka­set tie­tä­vät hä­nen mu­kaan­sa ai­na ko­via kii­rei­tä.

– Ta­ka­vuo­si­na au­toi­hin suo­si­tel­tiin eri­tyis­tä tal­vi­huol­toa, mis­sä käy­tiin läpi niin öl­jyt, nes­teet kuin suo­dat­ti­met­kin ja se sama pä­tee edel­leen­kin. Jos esi­mer­kik­si akun ja polt­to­ai­ne­suo­dat­ti­men kun­non viit­sii tar­kas­tut­taa sään­nöl­li­ses­ti, vä­he­nee ris­ki tien pääl­le jää­mi­ses­tä kum­mas­ti. Ei­kä ky­sy­mys ole edes isois­ta ra­hois­ta, polt­to­ai­ne­suo­dat­ti­men­kin hin­ta on jos­sain 20 ja 150 eu­ron vä­lil­lä, Kors­man ker­too.

– Ny­ky­au­to­jen huol­to­vä­lit saat­ta­vat ol­la jopa 40 000 ki­lo­met­riä, mut­ta se ei es­tä ot­ta­mas­ta jär­keä kä­teen jo ai­kai­sem­min. Ky­sy­mys on niin pit­käs­tä mat­kas­ta, et­tä esi­mer­kik­si öl­jyt ovat niil­lä huol­to­vä­leil­lä lop­pu­vai­hees­sa jo ai­ka ta­val­la mus­taa ta­va­raa, hän tie­tää.

Yk­sin­ker­tai­sim­piin toi­men­pi­tei­siin pak­ka­sil­la kuu­luu Han­nu Kors­ma­nia suo­raan si­tee­ra­ten ”au­ton naa­man peit­tä­mi­nen” esi­mer­kik­si pah­vil­la. Näin toi­mi­mal­la väl­ty­tään kyl­män il­man me­ne­mi­ses­tä suo­raan ko­nee­seen ja edel­leen ve­don lop­pu­mi­sel­ta.

– Yk­si tä­män päi­vän suu­ris­ta on­gel­mis­ta pak­ka­sia aja­tel­len on die­se­lin li­sä­ai­nee­na käy­tet­tä­vä urea, joka tup­paa jää­ty­mään vä­hän tur­han hel­pos­ti. Ja jos sen ta­kia tu­lee re­mont­tia, on hin­ta­lap­pu­kin yleen­sä ai­ka iso.

– Tal­vel­la myös kä­si­jar­run toi­min­ta kan­nat­taa tar­kas­taa sään­nöl­li­ses­ti ja jos käy­tös­sä on loh­ko­läm­mi­tin, se on hyvä pis­tää pääl­le jo muu­ta­man as­teen pak­ka­sel­la, vii­meis­tään vii­des­sä as­tees­sa. Sa­moin on hyvä käyt­tää we­bas­toa, jos au­tos­ta sel­lai­nen löy­tyy, Kors­man muis­tut­taa.

– Niin ou­dol­ta kuin se saat­taa Suo­men kal­tai­ses­sa poh­joi­ses­sa maas­sa tun­tu­a­kin, niin ikä­väk­se­ni jou­dun sa­no­maan, et­tä ih­mi­set ei­vät osaa va­rau­tua tal­veen, ih­met­te­lee Kors­man.

Au­ton me­kaa­nis­ten osien ja nes­tei­den ohel­la on au­tos­ta tar­kas­tet­ta­va tal­ven lä­hes­ty­es­sä myös ren­kai­den kun­to. Han­nu Kors­man sa­noo suo­raan, et­tä ai­noa paik­ka van­hoil­le kui­vu­neil­le ren­kail­le on ren­gas­liik­keen ros­ka­la­va, jos­ta ne toi­mi­te­taan edel­leen eteen­päin.

– Jos ren­gas on lii­an van­ha, sen pito on ole­ma­ton, vaik­ka nas­to­ja oli­si­kin vie­lä jäl­jel­lä. pai­not­taa Kors­man.

Säh­kö­au­tois­ta Kors­man ei ha­lua pit­käs­tä am­mat­ti­ko­ke­muk­ses­taan huo­li­mat­ta sa­noa mi­tään, tai eh­kä juu­ri sii­nä ko­ke­muk­ses­sa on­kin syy hil­jai­suu­teen.

– Meil­le tu­lee sään­nöl­li­ses­ti säh­kö­au­to­ja, jot­ka ei­vät omis­ta­jan mu­kaan läm­pe­ne mi­hin­kään. Ei sii­hen osaa juu­ri mi­tään muu­ta sa­noa kuin ke­hot­taa kään­ty­mään maa­han­tuo­jan puo­leen.