15.9.1982 on mer­kit­tä­vä päi­vä Ul­vi­lan ti­li­toi­mis­tol­le. Sil­loin Tii­na Saa­ri­nen oli vas­ta val­mis­tu­nut kaup­pa­tie­teen mais­te­rik­si ja saa­nut töi­tä kont­to­rie­si­mie­he­nä Po­ris­sa. Sa­maan ai­kaan hä­nes­tä tuli myös yrit­tä­jä.

– Työs­ken­te­lin use­am­man nuo­ren yrit­tä­jän kans­sa ja nämä ky­syi­vät, voi­sin­ko teh­dä kir­jan­pi­don niin sa­no­tus­ti fi­ra­pe­li­na. En voi­nut fi­ra­pe­li­na al­kaa teh­dä, vaan sitä var­ten piti pe­rus­taa yri­tys, hän muis­te­lee 40 vuo­den ta­kais­ta pää­tös­tä.

En­sim­mäi­set 15 vuot­ta Saa­ri­nen työs­ken­te­li yri­tyk­ses­sään il­tai­sin ta­val­li­sen päi­vä­työn li­säk­si. Mut­ta Ul­vi­lan ti­li­toi­mis­ton toi­min­ta al­koi kas­vaa niin vauh­dil­la, et­tä hän päät­ti jät­tää palk­ka­työn ja siir­tyä pää­toi­mi­sek­si yrit­tä­jäk­si.

– Pa­rin en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na mi­nul­la oli apu­na har­joit­te­li­joi­ta, mut­ta sit­ten palk­ka­sin en­sim­mäi­sen va­ki­tui­sen työn­te­ki­jän.

40 vuo­des­sa ala on mul­lis­tu­nut. Saa­ri­nen ker­too, et­tä en­sin pien­ten yri­tys­ten kir­jan­pi­to teh­tiin kä­sin ti­li­kir­jaan.

– Vuon­na 1985 os­tin en­sim­mäi­sen IBM 286 mik­ro­tie­to­ko­neen ja tar­vit­ta­vat oh­jel­mat. Dos.-poh­jai­ses­sa oh­jel­mas­sa piti muis­taa, mis­sä koh­das­sa pai­ne­taan F2 ja mis­sä F5. Vir­hei­tä ei saa­nut kor­jat­tua. Kaik­ki do­ku­men­tit tu­los­tet­tiin mat­rii­si­kir­joit­ti­mel­la kah­te­na kap­pa­lee­na. Tänä päi­vä­nä kaik­ki tal­len­ne­taan pil­veen ja suu­rin osa kir­jan­pi­dois­ta on täy­sin säh­köis­tä.

Moni asia on kui­ten­kin myös py­sy­nyt sa­ma­na. Osa asi­ak­kais­ta on ol­lut tyy­ty­väi­siä Ul­vi­lan ti­li­toi­mis­toon koko 40 vuo­den ajan.

– Saam­me usein ke­hu­ja ti­li­toi­mis­ton tun­nel­mas­ta. Kun meil­le tu­lee, meil­lä ei ole kii­re. Vaik­ka maa­il­ma oli­si muu­ten kaa­tu­nut, sen ajan, kun asi­a­kas on tääl­lä, kes­ki­tym­me hä­neen 110-pro­sent­ti­ses­ti. Ja usein ky­sym­me asi­ak­kaal­ta, otaks kaf­fet, Saa­ri­nen jut­te­lee.

Kuun­te­le­mi­sen tai­to on yk­si kir­jan­pi­tä­jän tär­keim­mis­tä omi­nai­suuk­sis­ta. Asi­ak­kaan pi­tää voi­da tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si ja luot­ta­vai­sek­si. Tai­to ko­ros­tuu las­ku­suh­dan­tei­den ai­ka­na. Kir­jan­pi­tä­jä kuun­te­lee yrit­tä­jän huo­let ja mur­heet ja oh­jaa tar­vit­ta­es­sa eteen­päin.

– Kun yri­tyk­sel­lä me­nee hy­vin ja tuot­toa tu­lee, yrit­tä­jäl­lä ei ole juu­ri mur­hei­ta. Mut­ta jos yri­tyk­sel­lä me­nee huo­nos­ti, yrit­tä­jä on yk­sin. Hän ei us­kal­la vält­tä­mät­tä edes ko­to­na tun­nus­taa ti­lan­net­ta. Kos­ka me tie­däm­me asi­ak­kaan ti­lan­teen jo val­miik­si, us­kal­taa hän meil­le avau­tua.

Ul­vi­lan ti­li­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä seit­se­män kä­si­pa­ria. Tii­na Saa­ri­nen edus­taa näis­tä yh­tä, vaik­ka vi­ral­li­ses­ti hän jäi jo ke­sä­kuun alus­sa eläk­keel­le.

– Meil­lä on työn­te­ki­jöis­sä va­jaus­ta. Tar­vit­sem­me joka ta­pauk­ses­sa yh­den työn­te­ki­jän li­sää, mut­ta mie­lel­lään palk­kai­sim­me kak­si. Sil­loin mi­nul­la oli­si mah­dol­li­suus teh­dä työ­tä vain muu­ta­ma­na päi­vä­nä vii­kos­sa.

Tii­na kui­ten­kin myön­tää, et­tä ko­ko­naan hän ei tule jää­mään eläk­keel­le, vaik­ka hän pie­nen­tää toi­min­taa omal­ta koh­dal­taan. HT-til­tin­tar­kas­ta­jan kir­jai­met hän jät­ti pois eläk­keel­le siir­ryt­ty­ään.

– Tyk­kään työs­tä­ni val­ta­vas­ti. Olen lap­sil­le­ni nau­ra­nut, et­tä olen tääl­lä var­maan vie­lä 80-vuo­ti­aa­na luu­pin kans­sa tih­rus­ta­mas­sa nu­me­roi­ta, kun muu­ten en näe, hän nau­raa.

Tii­nan lap­set Jyri-Pek­ka Saa­ri­nen ja Riik­ka-Ma­ria Si­pi­lä työs­ken­te­le­vät mo­lem­mat Ul­vi­lan Ti­li­toi­mis­tos­sa.

– Olen usein sa­no­nut, et­tä Ul­vi­lan ti­li­toi­mis­to Oy on en­sim­mäi­nen lap­se­ni. Kos­ka lap­sis­ta van­hem­pi eli Jyri-Pek­ka on vas­ta 34-vuo­ti­as, he ei­vät ole näh­neet muu­ta kuin ti­li­toi­mis­to­e­lä­mää. Mut­ta ei se ihan ka­tast­ro­faa­lis­ta ole tain­nut ol­la, kun kum­pi­kin on nyt tääl­lä töis­sä.