Pappila hätävara ja köyhä ritari!
Syksy aikan ekaluakkalaisell lapselapsellen on tullu tarjottu välipalaks kauraryynsuttu. Hän on kovastenki ihastunnu siihe. Olen kertonnut, ett semmost keittämätönt kauraryyni-, maito- ja sokerpuuro syättim pappa lapsuudeaikan melkken kaikiss huusolleiss ja ett joka kodiss sill ol iha oma nimitykses. Netist löydys malliks semssi nimei ko tuarepuuro, penkkivelli, jätkävelli, junttapuuro, kauraryynsössy ja kauramössö. Jätkävelli-nimitys on tullu aikonas savotoilt. Mettätyämiäste ei tarvinnu aamuste laitta prasu pessähä puuronkeittämist varte.
Omi muistoihin kauraryynsutust liitty muutami tärkkiöi asioi. Sillon kaupoist löydys kaht eri sortti kaurankryynei. Ol semmost aika krouvinkokkost ja sitt semmost piänemppä. Mu suuhun sovis paremmi se fiinimp koko. Tärkkiä ol kanss se, ett kui kaua maito sai imeytty niihin kryyneihi. Semne kymme minutti ol mull sopev aik. Joskus kävein kellarist hakemass mansikhilloki siihe sutu sekkaha.
Rupesi iha muistelema niit eri ruakki ja herkui ko sillo aikonas tehti ja syätti. Siis nimenoman tehti ite – ei ostettu valminas kaupoist, niinko nykyä. (Samall tul miälehe, ett kui mahta lähiaikoin ruuantekemisekki muuttu. Isonaapurin touhu ova se olossi, ett pahimmillas tääll meilläkki jouduta syämise taas laittama ite palavitte klapeitte avull. Siält ammuta ohjuksill meijä sähkölinjap poikk ja koht me istuta nuatioill käristämäss makkara.)
Kirjastost löydys kirja nimeltäs ’Ruoka-Kalevala’. Siält tul vastaham pali tutui ruakitte nimei ja teko-ohjeit. Pistetäs tähä malliks muutami iha aakkosjärjestyksess. Kui monell mahta tull vesi kiälell, ko niit muistele: kesäkeitto, köyhä ritari, laiskamperuna, vispipuuro, laukkamakkar, läskisoos, makaroonvelli, ohrankryynpuuro, pappila hätävära, raparperkiissel…
’Köyhä ritari’ o raumamurttene monikkomuato ’köyhistä ritareista’. Yksikkö olis ’köyh ritar’.
Matti Pursiheimo