Sei­ja ja Ant­ti Väre

Por­tu­ga­lin yli puo­li­mil­joo­nai­sen asuk­kaan pää­kau­pun­gin yleis­ku­va on tii­len­pu­nai­nen. Tämä huo­mio pä­tee eten­kin, kun tii­rai­lee lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä alas Py­hän Yr­jön lin­nak­keel­ta. Us­van kes­kel­tä erot­tuu taa­em­pa­na Tejo-joen ylit­tä­vä ko­mea Vas­co da Ga­man ni­meä kan­ta­va 17-ki­lo­met­ri­nen sil­ta. Port­vii­nin ja fa­don ko­ti­maa osoit­tau­tui lep­poi­sak­si ja help­po­kul­kui­sek­si koh­teek­si vii­kon­lop­pu­lo­mai­luun.

Pos­ti­kort­tei­hin pää­ty­neis­tä, kau­pun­gin tun­nus­mer­kik­si muo­dos­tu­neis­ta mo­nen­kir­ja­vis­ta ra­ti­kois­ta ei voi vält­tyä Lis­sa­bo­nin ka­tu­vi­li­näs­sä. Ne kol­kut­te­le­vat joka ka­dun­kul­mas­sa vas­taan ja vie­vät pik­ku­ra­hal­la niin pai­kal­lis­ta vä­keä ar­ki­siin as­ka­rei­siin kuin tu­ris­te­ja ylös lin­na­vuo­rel­le­kin. Pää­tim­me kui­ten­kin ka­vu­ta vuo­rel­le ja­lan ja otim­me vauh­tia Com­mer­ce Squ­a­ren au­ki­ol­ta ja sen kul­mas­sa si­jait­se­vas­ta Mar­tin­ho de Ar­ca­da -kah­vi­las­ta. Tie­tä­mät­täm­me as­tuim­me paik­kaan, mis­sä jö­köt­tää vie­lä­kin maa­il­man­kuu­lun por­tu­ga­li­lais­ru­noi­li­ja ja kir­jai­li­ja Fer­nan­do Pes­so­an (1888–1935) kan­ta­pöy­tä. Eh­kä täs­tä­kin syys­tä lei­vos­kah­vit ja la­sil­li­nen port­vii­niä mais­tui­vat eri­tyi­sen ma­koi­sil­ta.

Ra­ti­koi­den rä­mis­te­lyä seu­ra­ten nou­su ylös Py­hän Yr­jön lin­noi­tuk­sel­le ei ol­lut eri­tyi­sen rank­ka, kun hui­la­sim­me ai­ka ajoin muu­ta­mas­sa kir­kos­sa mat­kan var­rel­la. Pe­ril­lä ura­kan pal­kit­si ko­mea pa­no­raa­ma yli kau­pun­gin sekä hy­vin säi­ly­neen lin­nan ko­me­at raa­mit. 1000-lu­vul­la pe­rus­te­tun lin­nan asut­ti sit­tem­min maan en­sim­mäi­nen ku­nin­gas vuon­na 1147. Ar­ke­o­lo­gis­ten kai­vaus­ten tu­lok­sia oli näh­tä­vil­lä run­saas­ti, myös pal­jas­tu­nei­ta van­ho­ja ku­nin­kaan­lin­nan pe­rus­tuk­sia. Py­sy­vät näyt­te­lyt esit­te­le­vät löy­ty­nyt­tä pik­ku­e­si­neis­töä. Jo vuon­na 1910 lin­na­vuo­ri ni­met­tiin kan­sal­lis­mo­nu­men­tik­si.

Lo­ka­kuun veh­reys ei muu­tu Por­tu­ga­lis­sa rus­kak­si, leh­det vain tip­pu­vat puis­ta. Näin ker­toi Por­tu­ga­lis­sa asu­va po­ri­lai­nen Tiia Ve­ne­ran­ta. Va­lon mää­rä lo­ka­kuus­sa on eri luok­kaa kuin Suo­mes­sa ja kau­pun­gil­la tar­ke­ni pai­ta­hi­ha­sil­laan.

Olim­me kuul­leet jo ko­to­na Sint­ras­ta, kau­pun­gis­ta Lis­sa­bo­nin lä­his­töl­lä. Kau­nein­ta Por­tu­ga­lia, sa­not­tiin. Otim­me bus­sin sin­ne, vaik­ka ju­nal­la­kin oli­si pääs­syt mat­kaan. Lin­ju­ri ni­mit­täin kä­väi­see Bis­ka­jan­lah­den kor­ke­al­la ran­ni­kol­la, mikä on Eu­roo­pan man­te­reen län­ti­sin pis­te Cabo da Ro­cas­sa. Pie­ni pet­ty­mys oli, et­tei ko­me­as­ta ran­nik­ko­nä­ky­mäs­tä saa­nut ko­ko­nais­ku­vaa, sil­lä tä­pö­täy­del­lä bus­sil­la oli kii­re jat­kaa mat­kaan­sa. Eh­kä se on syy men­nä Sint­raan tois­te­kin pa­rem­mal­la ajal­la. Sint­raan kui­ten­kin tul­tiin ja heti kat­se koh­dis­tui ylös vuor­ten rin­teil­le – ko­mei­ta lin­no­ja siin­si taas si­ni­tai­vas­ta vas­ten.