Arttu Tuominen: Poissa silmistä, poissa mielestä
Pari vuotta sitten tammikuussa talsin Seinen rantaa. Tuuli kovaa ja tihutti vettä, lämpöä oli viitisen astetta. Kiedoin huivin tiukemmin kaulalle ja vedin pipoa syvemmälle. Puistot olivat vieri vieressä telttoja ja pressuja. Illan laskeuduttua ovisyvennyksiin kyhättiin pahvimajoja. Sain tietää, että Pariisissa on arviolta 100 000 asunnotonta.
Romantiikan pääkaupungissa kodittomuus oli käsinkosketeltavaa. Oma yltäkylläinen elämä sai omatunnon kolkuttamaan. Pelkkä ajatus, ettei olisi tietoa, missä seuraavan yön viettäisi, ahdisti. Muisto matkalta palasi mieleeni nyt syyskuun lopulla, kun aamulla puhalsin höyryä suusta ensimmäisen kerran. Olin juuri kömpinyt omasta sängystä lämpimien vällyjen alta.
Pariisin olympialaisia edelsi operaatio, jossa Ranska hääti 12 000 koditonta kaupungin kaduilta. Avustusjärjestöt kutsuivat operaatiota ”massiiviseksi sosiaaliseksi puhdistukseksi”. Viesti oli ristiriitainen olympialaisten mainoksen kanssa, joka julisti kisojen olevan kaikkien aikojen vastuullisimmat, osallistavimmat, tasa-arvoisimmat ja suureellisimmat.
Onneksi Suomessa on kuljettu eri polkua Ranskan kanssa, ja asunnottomuus on vähentynyt Euroopan ennätysvauhtia. Vuonna 1987 Suomessa oli kodittomia lähes 20 000 kun heitä on nyt noin 3 400. Täällä kodittomuus ei näy katukuvassa, sillä suurin osa kodittomista asuu tuttavien tai sukulaisten nurkissa tai ensisuojissa. Lisäksi tilastojen ulkopuolelle jää lukuisia ihmisiä, niin sanottuja piiloasunnottomia, jotka ovat kirjoilla jossain, mutta tosiasiassa ovat vailla omaa kotia.
Suomessa on edessä pitkä ja kylmä talvi, ja vaikka asunnottomuuden mittakaava on täällä aivan eri luokkaa kuin Pariisissa, on yksikin asunnoton liikaa. Tavoite kodittomuudessa tulee olla nolla asunnotonta. 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä eri puolilla Suomea, myös Porin Eetunaukiolla, järjestetään Asunnottomien yö -tapahtumia muistuttamassa, että asunto on ihmisen perusoikeus.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista