Arttu Tuominen: Roskat yötaivaalla
Neljäs lokakuuta 1957 ihmiskunta siirtyi avaruusaikaan Neuvostoliiton ampuessa maata kiertävälle radalle kaikkien aikojen ensimmäisen tekokuun. Sputnik 1:n lentoa seurattiin haltioituneena ympäri maapalloa. Suomessa sadat ihmiset menivät ulos nähdäkseen sen kiitävän yötaivaalla.
Sputnik 1:n laukaisu käynnisti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan. Marraskuussa 1957 venäläiset ampuivat kiertoradalle Laika-koiran. Yhdysvallat vastasi Explorer 1 -satelliitilla, joka lähetettiin avaruuteen tammikuussa 1958. Seuraavien vuosien aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sylkivät taivaalle parikymmentä tekokuuta. Vuonna 1961 Juri Gagarinista tuli ensimmäinen ihminen avaruudessa. Avaruuskilpa huipentui 20. heinäkuuta 1969 Neil Armstrongin astuessa kuun pinnalle. Ihmisestä oli tullut avaruuden valtias.
Sputnik 1:n jälkeen maan kiertoradalle on lähetetty yli 9 000 satelliittia, joista 5 000 lentää edelleen. Käytämme niitä jokapäiväisessä elämässämme. Niiden avulla tutkitaan muun muassa pintaveden laatua, lämpötilaa, kasvillisuutta ja otetaan ilmakuvia. Taivaalla viilettää lukuisia sotilas- ja vakoilusatelliitteja, sekä paikannukseen ja navigointiin käytettäviä tekokuita.
Viidestä tuhannesta maata kiertävästä satelliitista toimii parisen tuhatta. Loput ovat ongelmajätettä. Kookkaimpia kappaleita ovat kantorakettien vaiheet, pienempiä maalihiukkaset, avaruusalusten jättämät roskat ja törmäyksissä syntyneet jäänteet. Arvioiden mukaan kiertoradalla on yli kymmenen sentin kokoisia kappaleita noin 34 000 ja pienempiä 130 miljoonaa kappaletta. Avaruusjäteongelma on luokiteltu kriittiseksi ja täysin hallitsemattomaksi.
Pelkkä 35 000 kilometriä tunnissa matkaava maalihiukkanen voi aiheuttaa vakavaa tuhoa törmätessään. Siksi käytöstä poistettuja satelliitteja on alettu pudottamaan maahan. Tyynessä valtameressä sijaitseekin avaruusromun hautausmaa, jossa makaa yli 2 500 satelliitin jäänteet.
Minne ikinä ihminen matkaa, se jättää jälkeensä roskaläjiä. Jopa avaruuteen.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.