Tuo­mas Ky­rön ro­maa­ni­hen­ki­lö Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja huo­kai­lee, et­tä en­nen kaik­ki oli pa­rem­min. Hah­mos­sa on hie­man sa­maa kuin Veik­ko Huo­vi­sen Ha­vuk­ka-ahon ajat­te­li­jas­sa, joka it­se­op­pi­nee­na fi­lo­so­fi­na pui no­pe­as­ti muut­tu­van maa­il­man il­mi­öi­tä. Mo­lem­mat hah­mot ovat al­le­go­ri­oi­ta pai­kal­leen jää­vis­tä ih­mi­sis­tä, jot­ka nä­ke­vät ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­van muu­tok­sen häi­rit­se­vä­nä. Maa­il­ma on en­ti­ses­tään muut­tu­nut Veik­ko Huo­vi­sen 50-lu­vul­la kir­joit­ta­man te­ok­sen ajois­ta. Mitä mah­tai­si Kons­ta Pylk­kä­nen aja­tel­la Te­ko­ä­lys­tä?

Kir­jan­kus­tan­ta­mo Kos­mos esit­te­li jo­kin ai­ka sit­ten en­sim­mäi­sen te­ko­ä­lyn suun­nit­te­le­man kir­jan­kan­nen: Jen­na Viro, Tuh­ki­mo­leik­kaus. Suun­taus on sel­vä. Jat­kos­sa te­ko­ä­lyä tul­laan hyö­dyn­tä­mään en­tis­tä enem­män myös kult­tuu­ri­a­lal­la.

Te­ko­ä­ly pys­tyy sä­vel­tä­mään mu­siik­kia. Al­go­rit­mien avul­la se tie­tää, mil­lai­sia bii­se­jä strii­ma­taan eni­ten ja se pys­tyy luo­maan uu­sia hit­te­jä van­ho­jen poh­jal­ta. Maa­il­mal­la on jo liik­keel­lä te­ko­ä­lyn kir­joit­ta­mia kir­jo­ja, koh­ta var­mas­ti myös elo­ku­via ja TV-sar­jo­ja. Te­ko­ä­ly tie­tää ih­mis­tä pa­rem­min mil­lais­ta kir­jal­li­suut­ta kan­nat­taa jul­kais­ta.

Tu­le­vai­suu­des­sa kei­no­ä­lyä voi­daan käyt­tää muun mu­as­sa ää­ni­kir­jo­jen lu­ki­ja­na. Kun näyt­te­li­jäl­tä saa­daan riit­tä­vä mää­rä ää­ni­näy­tet­tä, kei­no­ä­ly pys­tyy ko­pi­oi­maan pu­het­ta. Te­o­ri­as­sa on mah­dol­lis­ta, et­tä jat­kos­sa esi­mer­kik­si Väi­nö Lin­na lu­kee omat te­ok­sen­sa. Vai kel­pai­si­ko mie­luum­min Tun­te­ma­ton so­ti­las tar­joil­tu­na Tau­no Pa­lon ää­nel­lä?

Tie­tees­sä te­ko­ä­lyn mah­dol­li­suu­det ovat ra­jat­to­mat. Te­ko­ä­lyl­lä on myös kiis­tä­mä­tön kyky luo­da uniik­kia mu­siik­kia, teks­te­jä ja ku­via, mut­ta se pe­rus­tuu jo ole­mas­sa ole­vaan ai­neis­toon. Kult­tuu­ri on ih­mi­sen luo­maa. Jos ih­mi­nen jää pois tai­tees­ta, köyh­tyy­kö ja yk­si­puo­lis­tuu­ko kult­tuu­rim­me, kos­ka te­ko­ä­ly ei pys­ty luo­maan uut­ta? Ja ha­lu­am­me­ko, et­tä ta­ri­nam­me hen­ki­lö­hah­mom­me kek­si­vät ko­neet, jot­ka imi­toi­vat tun­tei­tam­me?

Mil­loin mah­taa tul­la het­ki, jol­loin te­ko­ä­ly kir­joit­taa kir­jan, jos­sa pää­hen­ki­lö pa­hoit­taa mie­len­sä te­ko­ä­lys­tä? Eh­kä­pä an­nan en­si ker­ral­la te­ko­ä­lyn hoi­taa ko­lum­nin kir­joit­ta­mi­sen puo­les­ta­ni.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.