Suo­mes­sa kes­kus­tel­laan vä­sy­mät­tä työ­mark­ki­nois­ta, in­ves­toin­neis­ta ja hy­vin­voin­nis­ta, mut­ta ta­lous­tai­dot, se ar­jen ki­vi­jal­ka, jä­te­tään har­mit­ta­van usein pi­men­toon. Tut­ki­muk­sis­sa ta­lou­del­li­nen osaa­mi­nen nou­see ker­ta toi­sen­sa jäl­keen yk­si­se­lit­tei­ses­ti par­haak­si tur­vak­si, jon­ka yk­si­lö voi it­sel­leen ra­ken­taa. Kun oma ta­lous on hal­lus­sa, elä­män­tuu­let ei­vät kaa­da yh­tä hel­pos­ti. Ni­mit­täin elä­mä­hän jos­kus sat­tuu. Ta­lous­tai­dot ei­vät pois­ta ris­ke­jä, mut­ta ne te­ke­vät ih­mi­ses­tä vä­hem­män haa­voit­tu­van. Ne ovat kuin sa­teen­var­jo, joka ei es­tä sa­det­ta, mut­ta pi­tää kui­va­na.

Jos joku ha­lu­aa näh­dä käy­tän­nön esi­mer­kin, Ko­ke­mä­en lu­kio sel­lai­sen tar­jo­aa. Puo­let opis­ke­li­jois­ta käy si­joit­ta­ja­kou­lun. Ky­syin heil­tä, mik­si he ko­ke­vat tä­män tär­ke­äk­si. Vas­tauk­sis­sa ei ko­ros­tu­nut tren­dik­kyys, vaan halu tur­va­ta oma elä­mä. Näi­den nuor­ten kans­sa kes­kus­tel­les­sa huo­maa no­pe­as­ti, et­tä heil­le ra­han­käyt­tö ei ole mys­tiik­kaa ei­kä uh­ka­pe­liä. Se on har­kin­taa, pit­kää pin­naa ja jos­kus sitä tyl­sää­kin tyl­sem­pää re­a­lis­mia. Iro­nis­ta kyl­lä, juu­ri se re­a­lis­mi va­paut­taa te­ke­mään fik­su­ja rat­kai­su­ja.

Tätä työ­tä on tur­ha ro­man­ti­soi­da. Se on ihan raa­kaa osaa­mis­ta. Jo­kai­nen nuo­ri, joka ym­mär­tää ra­han psy­ko­lo­gi­an ja oman ta­lou­ten­sa dy­na­mii­kan, on suo­raan vä­hem­män al­tis vel­ka­kier­teel­le, mark­ki­na­hä­lyl­le ja epä­re­a­lis­ti­sil­le lu­pauk­sil­le. Sama pä­tee mei­hin ai­kui­siin, mut­ta nuo­ril­la on etu­lyön­ti­a­se­ma: he op­pi­vat tä­män en­nen kuin elä­mä eh­tii yl­lät­tää.

Ja sit­ten tu­lee jou­lu. Ai­ka, jol­loin lah­ja­pa­ket­tien mää­rä kas­vaa ja kuk­ka­ro ke­ve­nee. Ta­lou­del­li­nen toi­min­ta­ky­ky on lah­ja, jota ei tar­vit­se pa­ke­toi­da ei­kä pa­laut­taa. Sitä ei syö­dä va­hin­gos­sa pa­rem­piin sui­hin, ei­kä se ka­toa juh­la­hu­mun mu­ka­na. Se kan­taa vuo­si­kym­me­niä. Ko­ke­mä­en lu­ki­o­lai­set ovat sen jo saa­neet, ja mikä pa­ras­ta, he ja­ka­vat sitä eteen­päin. Suo­men ta­lous odot­taa ku­lut­ta­jien ky­syn­nän kas­vua. Ku­lut­ta­mis­ta voi teh­dä mo­nel­la ta­paa, ja jou­luun­kin voi va­rau­tua pit­kin vuot­ta. Mitä iki­nä kuu­sen al­le kää­rit­te­kin, äl­kää unoh­ta­ko avoin­ta ta­lous­kes­kus­te­lua. Se on lah­ja, joka ei van­he­ne.

Ma­ria Jo­ki­nen

Sääs­tö­pank­kii­ri, pai­kal­lis­joh­ta­ja

Lue li­sää ai­hees­ta: Ko­ke­mä­en lu­kio on edel­lä­kä­vi­jä si­joit­ta­mi­sen opis­ke­lus­sa