Jui­ce Les­ki­nen lau­loi ai­ka­naan, mil­lais­ta on blues Piek­sä­mä­en ase­mal­la. Ra­di­os­sa 16-mi­nuut­tis­ta mes­ta­ri­te­os­ta kuu­lee va­li­tet­ta­van har­voin. Yleis­ra­di­on ase­mil­la ei soi koh­ta enää blues. Ei­kä count­ry, ei­kä roc­ka­bil­ly. Blu­eg­ras­sis­ta tai wes­tern swin­gis­tä nyt pu­hu­mat­ta­kaan. Uu­det tuu­let pu­hal­ta­vat, ja ne tuo­vat kyl­miä vä­ris­tyk­siä kai­kil­le ryt­mi­mu­sii­kin ys­tä­vil­le.

Yle il­moit­ti lo­pet­ta­van­sa juu­ri­mu­sii­kin eri­koi­soh­jel­mat Blu­es­mi­nis­te­rin ja Kant­ri­toh­to­rin. Kir­ves osui myös suo­ma­lai­seen kan­san­mu­siik­kiin, jon­ka eri­koi­soh­jel­ma Sy­dän­juu­ril­la sai osak­seen pu­na­ky­nää. Jos Yleis­ra­dio ei soi­ta suo­ma­lais­ta kan­san­mu­siik­kia, niin mikä taho maa­il­mas­sa sit­ten soit­taa?

Tämä ke­hi­tys­kul­ku on osa kult­tuu­rin mo­ni­ää­ni­syy­den ka­ven­tu­mis­ta. Toi­nen esi­merk­ki sii­tä on hal­li­tuk­sen esi­tys kir­jas­to­jen vä­hä­le­vik­ki­sen kir­jal­li­suu­den os­to­tu­en lak­kaut­ta­mi­ses­ta. Kult­tuu­rin köyh­dyt­tä­mi­sen eu­ro­mää­räi­nen hin­ta on pie­ni, mut­ta vai­ku­tus suu­ri.

Blu­es­mi­nis­te­rin ja Kant­ri­toh­to­rin lo­pet­ta­mi­nen on kar­hun­pal­ve­lus suo­ma­lai­sel­le mu­sii­kil­le: niin kuun­te­li­joil­le, muu­si­koil­le kuin kon­sert­ti­jär­jes­tä­jil­le. Ame­rik­ka­lais­ta juu­ri­mu­siik­kia soit­ta­via yh­ty­ei­tä on maas­sam­me pal­jon. Ra­di­o­ka­na­vien soit­to­lis­toil­la hei­dän uu­tuus­le­vy­jään ei kuu­le.

Myön­nän au­liis­ti, et­tä ra­di­on kuun­te­li­ja­na en edus­ta sitä ikä­ryh­mää, jota Ylen mu­siik­ki­po­mot ta­voit­te­le­vat. Yle ha­lu­aa kil­pail­la kau­pal­lis­ten ra­di­oa­se­mien kans­sa ”nuo­ris­ta” kuu­li­jois­ta. Moi­nen oh­jel­ma­po­li­tiik­ka ei ole jär­ke­vää ei­kä Yleis­ra­di­on toi­min­ta­ee­tok­sen mu­kais­ta. Hy­vin toi­mi­te­tut ja asi­an­tun­te­vas­ti taus­toi­te­tut mu­siik­ki­oh­jel­mat ovat ra­di­on kruu­nun­ja­lo­ki­viä. Ne ovat myös kan­san­si­vis­tys­tä par­haim­mil­laan.

Juu­ri­mu­siik­ki­oh­jel­min kor­vaa­jik­si tu­lee ”dan­ce­mu­siik­kia” sekä oh­jel­ma ni­mel­tä Meil­le käy hy­vin – Nora Weiss. Ylen mu­kaan se ”tar­jo­aa tur­val­li­sen ti­lan ja tun­nel­man, jo­hon on ilo kä­per­tyä ja jos­sa on peh­moi­nen ol­la”. Rock and rol­lia pi­det­tiin jos­kus pa­ho­lai­sen mu­siik­ki­na. Eh­kä sitä ei tar­vi­ta näis­sä uu­sis­sa tur­val­li­sis­sa ti­lois­sa.

Yle on uu­dis­tuk­sil­laan kuin nuor­ten bi­lei­siin ek­sy­nyt ai­kui­nen, joka yrit­tää epä­toi­voi­ses­ti mat­kia nuo­ri­sos­lan­gia. Voi­ko tu­lok­se­na ol­la muu­ta kuin myö­tä­hä­pe­ää?

FT Kim­mo Aho­nen,

Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus