Koulutusleikkaukset lisäävät eriarvoistumista ja uhkaavat kilpailukykyä
Koulutuslupaus, ammattikoulureformi ja Suomi kuntoon. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin kysyisin Juha Sipilältä tuliko Suomi kuntoon sillä, että koulutuksesta leikattiin lähes 700 miljoonaa euroa. Ammattikoulureformi vaikutti pintapuolisesti nykyaikaan sopivalta, mutta homma ei toiminutkaan optimaalisesti resurssien puutteen vuoksi. Sipilän hallituksen koulutuspolitiikka oli malliesimerkki arkijärjellekin vieraasta tehokapitalismista, jossa leikkauksia tehdään pelkästä leikkaamisen ilosta. Koulutukseen tehdyt leikkaukset ovat erityisen vaarallisia, sillä ne nakertavat pohjaa Suomen kilpailukyvyltä ja lisäävät yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Sipilän oikeistohallituksen leikkausten seurauksena 1 600 opettajaa irtisanottiin, joka näkyi pian lähiopetuksen radikaalina vähentymisenä. Sakki ry:n vuonna 2017 tekemän amisbarometrin mukaan ammattikoululaisista 34 prosenttia toivoi eniten lisää oman alan lähiopetusta. Amisten toiveet kaikuivat kuuroille korville ja kuten tiedämme, kävikin aivan päinvastoin. Seurauksena oli, että ammatillisia perusteita ja työelämän taitoja lähdetään opiskelemaan työpaikoille. Työpaikoilla ei useinkaan ole semmoista ohjausresurssia, että kaikki voitaisiin perusteista alkaen opettaa. Tästä syystä ammattikouluista valmistuu vaihtelevan tasoisia ammattilaisia.
Vaikka tällä hallituskaudella toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on parannettu, niin se ei kuitenkaan vielä riitä. Jotta Suomi kykenee säilyttämään kilpailukykynsä maailmanmarkkinoilla ja taistelemaan eriarvoistumista vastaan, tarvitaan koulutuksen lisärahoitusta. Lisäpanostuksista huolimatta erityisopettajaresurssia ei ole riittävästi ja resurssipula vaikuttaa eniten niihin opiskelijoihin, jotka kaipaisivat tukea opinnoissa. Opiskelijat, joilla on ongelmia itseohjautuvuudessa ja opinnoissa jäävät paitsioon ja pahimmillaan tippuvat pois. Koulut pyrkivät pitämään oppilaansa listoilla pitääkseen kiinni rahoituksestaan ja joissakin tapauksissa päästävät heidät läpi vajain taidoin, koska koulujen rahoitus on osittain valmistuvista oppilaista kiinni.
Summa summarum: jotta pystytään vähentämään eriarvoistumista ja pitämään suomalainen osaaminen vetovoimatekijänä meidän tulee kuunnella entistä herkemmin ammatillisen koulutuksen opettajia ja opiskelijoita. Rahoitus on nostettava sellaiselle tasolle, että kukaan ei jää kyydistä resurssipulan vuoksi. Minun on vaikea kuvitella, kuinka kädentaitoja vaativat ammatit voisi oppia riittävälle osaamistasolle etänä. Koulutus ja lähiopetus kunniaan!
Saana Hannula
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas, Satakunnan Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja

