Kyl iha pääst py­är­ryt­tää, mihi ih­mi­sä­ly pys­tyy. Se avul men­nää ava­ruu­tee ja ti­ä­re­tää vaik mitä mus­tist au­koist ja kau­ka­sist täh­rist ja mer­te sy­vyyk­sist ja mil­joo­nai vu­at­te ta­ka­sest elä­mäst ja mist vaa. Maast päi oh­ja­taa Mars-mön­ki­jää ja voi­raa las­kee, uh­kaa­ko joku as­te­roi­ri tör­mät Maa­haa ja mil­lai se es­te­tää.

Ih­mi­set os­saa tehr maa si­säl ve­si­sä­rö­tyst eli sem­most hom­maa, et mone ki­lo­meet­ri sy­vy­res teh­rää rä­jäy­tyk­sii ja sit sin ly­kä­tää vet ko­val pai­neel, niät kivi mur­tuu. Sil­lai saa­raa öl­jyy ja kaa­suu. Me­taa­nii tul­lee kyl sa­mal mil­jar­dei lit­roi. Kol­me ree -tu­los­ta­mi­sel teh­rää ta­loi. Pit­koi­nit o ole­vi­nas rah­haa.

Mu jär­ke­ni ei pii­saa täm­mä­sii asi­oi­hi yh­ti­kä hiuk­kaa. Ti­pu­la fy­sii­ka ja ke­mia har­jo­tuk­set oli iha tar­peeks vai­keit ja Kerk­kä­se ma­ti­ka tun­nit enäm­pi pel­loot­ti ko kiin­nos­ti.

Sitä enäm­pi mää ih­met­te­le, et vaik ih­mi­sil o noi pal­jo jär­kee ja iha ih­meel­lis­sii ky­kyi, ni misä o vii­saus? Ih­mi­se ti­ä­teel­li­ne nimi o Homo sa­piens eli vii­sas ih­mi­ne. Misä se vii­saus o, ko tämä laji ei os­saa täl yh­rel pla­nee­tal as­suu tap­pe­le­ma­ti ja ko­top­la­neet­taas pil­laa­ma­ti? Mik­sei mik­kää pii­saa? Kyl suk­ke­laa o! Yks syy o ti­ä­tys­ti se, et mail­mas o mel­kei kah­rek­sa mil­jar­dii ih­mist. Joka pu­alt kuu­luu kai­lo­tus, et lis­sää ja lis­sää ja enäm­pi ja enäm­pi ja kas­vuu ja kas­vuu.

Mää ym­mär­rä, jos mul sa­no­taa, et sää olet ha­pan van­ha mu­a­ri, ek­kä sää tart­te en­nää mit­tää muut ko hiuk­ka ru­a­kaa ja jon­ku­lai­se kato pääs pääl. Mut em mää omast pu­a­les­ta­ni täsä pu­huk­ka. Mun tul­lee sur­kee­ni jäl­kee tu­le­vai­sii. Ja sitä, et tu­lo­e­rot kas­soo ja ter­vey­se­rot kas­soo ja ym­pä­ris­tö­on­kel­mat pa­he­nee. Täm­mä­set asi­at ti­ä­tää hu­a­noo kai­kil. Täm­mä­set asi­at osot­taa, et äly ja vii­saus o kaks eri asi­aa. Erel­list mail­mas pii­saa, mut tost jäl­ki­mäi­sest o puu­tet.

Mut sihe mää vi­ä­lä­ki us­ko, et ih­mi­ne o op­pi­vai­ne. Ka­ma­list ajoist o en­nen­ki men­ty lä­pit­te ja opit­tu jot­tai ja kään­net­ty nok­ka toi­see suun­taa. Se vois ta­pah­tuu sil­lai, et opit­tas yh­ris­täm­mää äly ja vii­saus.

Kröön­ruus­ka