Markus Ojakoski: Vähemmän hartioita
Satakunnan hyvinvointialueen viranhaltijat julkistivat 13.3. ”säästöohjelman”. Odotuksesta poiketen uutisoitiin vain henkilöstön vähentämisestä ja että ”tarkastellaan organisaatiorakennetta, palveluverkkoa, hoitoketjuja ja palveluprosesseja sekä henkilöstöresurssin kohdentumista palveluihin tarkoituksenmukaisesti”. Uutinen herättää enimmäkseen huolta, tässä syitä siihen.
Satakunnan hyvinvointialue on miljardiluokan organisaatio, jolla pitäisi olla ”leveämmät hartiat” tehdä asioita. Enemmän kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaksi 50 kilon henkilöä on korvattu yhdellä sadan kilon henkilöllä, jolle maksetaan hieman enemmän kuin kahdelle aiemmin ja jolla on hieman koordinaatiovaikeuksia hartioidensa käytössä. Niinkin voisi nähdä, että hyvinvointialueella on ”vähemmän hartiaa” kuin aikaisemmin. Nykyisellä hartiamitoituksella tarvitaan nimittäin esimerkiksi ulkoinen konsultti kertomaan, että palvelun heikentäminen on säästökeino - konsultti laski, että on halvempaa tuottaa kylmää einesruokaa kuin lämpimiä aterioita (SK 7.3.2024).
Ateria-asia koskee myös omia asumispalveluyksikköjä, joiden tilanne talouden suunnittelussa on edelleen erikoinen. Asumispalvelujen yksikköhintaa ei ilmeisesti edelleenkään tiedetä (tai kerrota), vaikka puoli vuotta sitten lupailtiin, että kohta aletaan osata kustannuslaskentaa. Kysymys kuuluu, että koska yksityiset palvelut ovat kilpailutuksen jälkeen vähintään paikoin kalliimpia kuin oma tuotanto, miksi lakkautetaan nimenomaan omia edullisia palveluja?
Vuoden 2023 kilpailutus nosti nimittäin yksityisten asumispalvelujen hintatasoa julkisuudessa olleiden tietojen mukaan 25 - 40 prosenttia (https://yle.fi/a/74-20062267). Olisiko sittenkin kannattanut miettiä, annetaanko 100–120 miljoonan euron kilpailutus hoidettavaksi yhden - kahden viranhaltijan toimesta? Olisi voinut säästyä parikymmentä miljoonaa. Toisaalta Satakunnan sairaanhoitopiirin hieno perinne (se maksaa mitä maksaa + pitää luottaa viranhaltijoihin) sai jatkoa.
Viranhaltijoiden pitäisi kuitenkin ansaita luottamuksensa. Viranhaltija, joka sai asumispalvelujen kilpailutuksen vastuulleen, on sama, joka yritti 3–4 kuukautta Pohjois-Satakunnassa tuputtaa 8 prosentin menolisäystä vuodelle 2022. Pyrkimys paljastui perättömäksi, menokasvu saatiin kuriin ja Pohjois-Satakunnan kunnat saavat jonkinlaisia valtionosuuksia, kun laskentavuosi ei ollut täysi katastrofi. Luottamus olisi johtanut miljoonavahinkoihin kunnille.
Hyvinvointialueen johtaja Varhila kirjoittaa (SK 3.3.2024), että päätösjahkailu maksaa 90 000 euroa kuukaudessa. Päätösjahkailun syynä voi pitää myös puutteellista sekä epädemokraattista hallinnon ja päätösasioiden valmistelua - eli lopulta asia on Varhilan oma(kin) vika. Esiin nousseiden ongelmien vuoksi voisi myös esittää, että Varhilan todellisen toiminnan johtamisharjoittelu on maksanut veronmaksajille 90 000 euroa ekstraa per 1-2 päivää jo liki vuoden ajan.
Edellä olevan perusteella ei ehkä ole mikään ihme, että taloudellista informaatiota ei haluttaisikaan antaa julkisuuteen tai organisaation sisällä. Viranhaltijoiden olisi kuitenkin hyvä antaa kokeneiden päättäjien toimia tarkastusmekanismina, jolloin pahimmat mokat voitaisiin välttää. Ja ihan olisi paikallaan, jos satakuntalaisten valitsemilla edustajille olisi todellinen mahdollisuus vaikuttaa virallisissa kanavissa.
Kuntayhtymän viranhaltijoista osa lähtee siitä, että toimielimien pitääkin olla kumileimasimia. Vedotaan siihen, että valtuuston tulisi tehdä ”vain strategisia päätöksiä”. Niinpä hallinto oli rakennuttu tukemaan viranhaltijavaltaisuutta. Mikään ei puolusta esimerkiksi sitä, että hyvinvointialueen lyhyestä talousarviosta päätettäessä ei tosiasiallisesti päätetä tai linjata oikein mistään.
Hyvinvointialueen talousarvio onkin vain neljäsosan mittainen Nakkilan kunnan talousarvioon nähden. Hyvinvointialueen viranhaltijoiden toiminta ei monelta osin ole viranhaltijoilta edellytettävän mukaista. Perusteluja ei esitetä tai ne esitetään harhaanjohtavan puutteellisina sekä päättäjille että julkisuuteen. Toimien oikeasuhtaisuutta tuskin on tai ainakaan sitä ei voida arvioida. Palveluverkkopäätös on asetettu valituskelvottomaksi ja vasta varsinaisista päätöksistä voidaan valittaa. Sillä välillä toimintaa ilmeisesti ajetaan koko ajan suunnitelman mukaan eli tehdään valitusmahdollisuutta tyhjäksi.
Säästöohjelman kelvollisuutta ja vaikutuksia ei pysty oikein mistään arvioimaan. Toki on selvä, että puutteellinen talousjohtaminen johtaa lisärahoituksen tarpeeseen tai esimerkiksi irtisanomisiin. Niinpä hyvinvointialueella on kohta yhä vähemmän hartiaa.
Talousosaamisen puuttuminen ja hallinnolliset epäasiallisuudet olisi saatava välittömästi pois päiväjärjestyksestä, mutta juurikaan näin ei tunnu tapahtuvan. Eipä taida tapahtuakaan ilman henkilövaihdoksia.
Markus Ojakoski
Kunnanjohtaja, Nakkila