Omaa yliopistoa ei ole, mutta yliopistotason tulokset on turvattava
Haave omasta yliopistosta eläköön Satakunnassa, mutta tärkeintä on turvata yliopistotasoinen koulutus ja tutkimus maakunnassa.
Vielä eduskuntavaalien alla puolueet ja ehdokkaat pitivät kohteliaasti hengissä haavetta Satakunnan omasta yliopistosta. Rohkeimmat tosin sanoivat, että kyseessä on pitkän ajan tavoite.
Realismia haaveeseen toi varmasti maaliskuussa valtiovarainministeriön julkaisema valtion talouden säästölista. Sen mukaan valtion taloutta pitää tasapainottaa seuraavan neljän vuoden aikana kuusi miljardia euroa ja senkin jälkeen vielä kolmella miljardilla eurolla lisää. On vaikea uskoa, että tuohon talousraamiin mahtuu uusien yliopistojen perustaminen edes Satakuntaan. Maakuntayliopistoista pienin on Lapin yliopisto, jossa henkilöstöä on 700 ja opiskelijoita yli 4 000. Valtion budjetista sillekin myönnetään pelkästään perusrahoitusta liki 40 miljoonaa euroa. Euro on kova konsultti.
Satakunnassa on nähty ja koettu, millaista arki on silloin, kun maakunnassa ei ole omaa itsenäistä yliopistoa. Raumalla oli kova vääntö siitä, että Turun yliopiston Rauman kampuksen tulevaisuus saatiin turvattua, kun Turun yliopisto haki säästöjä. Kaupungin ja yliopiston välisellä sopimuksella Rauman kaupunki tukee jatkossa Rauman kampuksen toimintaa ja kehittämistä vuosittain 1,25 miljoonalla eurolla. Se on iso raha, mutta tuen arvoinen.
Porissa katseltiin Rauman tilannetta huolestuneina ja pohdittiin, miten Porin yliopistokeskuksen käy emoyliopistojensa ja erityisesti Tampereen yliopiston säästöpaineessa. Onneksi säästöt eivät Porissa erityisesti näy. Takaraivoon tilanne jätti kuitenkin muistijäljen. Voiko emoyliopistoihin aina luottaa?
Raumalla ja Porissa yliopistotasoisella koulutuksella ja tutkimuksella on monipuolista ja moniulotteista merkitystä. Raumalla opiskelijoita on noin tuhat ja henkilökuntaa vajaa sata. Porissa opiskelijoita on 1 400 ja henkilökuntaa 150. Määrät ovat isot. Niistä valmistuu koulutettuja ammattilaisia työelämään, niissä harjoitetaan tutkimusta ja niillä on maakunnan kannalta sekä pito- että vetovoimavaikutusta. Yliopistoyhteisöjen jäsenet myös näkyvät alueellaan esimerkiksi kuluttajina ja vuokralaisina.
Yliopistokeskukset perustettiin 2000-luvun alussa kuuteen kaupunkiin, joissa alueilla ei ollut omaa yliopistoa. Porin lisäksi yliopistokeskuksia perustettiin Seinäjoelle, Kajaaniin, Kokkolaan, Lahteen ja Mikkeliin. Koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi niillä on merkittävä aluevaikutus ja ne tekevät yhteistyötä yrityselämän kanssa. Alueet ovat myös hyvin sitoutuneita yliopistokeskuksiin. Niille myönnetään erilaista rahoitusta alueellisista julkisista rahoituslähteistä. Myös alueen muut toimijat, yksityiset yritykset mukaan lukien, panostavat ja lahjoittavat niiden toimintaan varoja. Satakunnassakin on täysi ymmärrys, että Porin yliopistokeskuksen ja Rauman kampuksen harteilla on paljon alueen tulevaisuutta. Ilman niitä työvoimapula osaajista ja muuttoliike olisivat vieläkin rajumpia ja katunäkymä hiljaisempi.
Satakuntalaisin silmin katsottuna niin Porin yliopistokeskuksen kuin Rauman kampuksen asema pitäisi saada nykyistä vahvemmiksi, jotta ne eivät ole aina ottamassa ensi-iskua, kun emoyliopistoilla on säästöpaineita. Aseman vahvistaminen on valtion kädessä eli lakipykälissä ja budjettikirjassa. Parasta aikaa on käynnistymässä hallitusneuvottelut ja hallitusohjelmaneuvottelut. Niihin tuoreiden satakuntalaisten kansanedustajien ja muiden vaikuttajien pitää vaikuttaa ärhäkkäästi. Tukea asialla varmasti löytyy muistakin maakunnista ja vaalipiireistä.
Kim Huovinlahti
päätoimittaja
