Polkpyär ja koerampomm?
Tosa muutam viikko sitt oltti siin kevä vaihhess, ett tul alotettu taas polkpyäräll ajelu. Täyty sanno, ett kyll todestaski hianolt se tunnus. Tul siin sitt kanss miälehe monenkaltassi omi polkpyärihi liittyvi muistoi ja fundeerauksi.
Ensmäiseks miäti sitä, ett sillo aikonas ol iha selvä juttu, ett naise ajoiva naistempyärill ja miähe miästempyärill. Ei tullu kuulonka, ett joku frou olis polkennu miästempyäräll kaupungill muitte nähde. Vanhemma, huanokuntose miähe saattoiva kyll naistempyärill varovast liikuskell. Tänäpe ei ol mittä väli, ett kumsell pyäräll aja.
Kävi 50-luvull Karinkoulu ja siält o jäänny miälehe hauskas näkymä. Koulum piha eteläreunall ol koko tonti mittane laut-ait. Oppila laittova polkpyäräs siihe nojalles peräkkäi nii, ett ne oliva kaikk ain sivuttai hiuka toistes takan. Ylemmä luakam poja käviväk kerram päeväs tyäntämäs nuri se jono takimmaisem pyärä. Oliki erikoine näkymä, ko se koko pyäräletka sitt läks kaatuma ja pit aika räminä. Jonom pitkittäine kaatumissuunt ol nykyiselt Nortamonkadult Savilankadull.
Otsikoss mainittu koerampommihi liitty muistikuva jostan kirjast vuaskymmeni sitt luetust jutust. Siin kerrotti, ett niitte alkuperäne käyttötarkotus ol koirittem pelottamine pois polkpyärätte lähelt. Sillo aikonas, ko pyäri ruvetti käyttämä, nii koera saiva oll vapanas misä vaa. Niill semne outo, uus pyäränäkymä ja siihe liittyvä merkillise ääne oliva pelottavi. Ne iha luannollisest rupesiva haukkumaha ja käymäm pyäräilijöitten kimppuhu. Siin sitt vaa otettim piän ruutipaukku taskust ja heitetti siihen koera ettehe. Pamaus pelott se matkoihis. Heitäst muuto nykypäevän joku paukkupommi jonkun koera ette, ni melkke löydäs ittes just koht vankilast.
Yriti iha netist katto, ett löytyk koirampommill siält jotta historia. Ei ainakka mun koneltan semmost vastahan tullu.
Matti Pursiheimo