Tosa muu­tam viik­ko sitt olt­ti siin kevä vaih­hess, ett tul alo­tet­tu taas polk­py­ä­räll aje­lu. Täy­ty san­no, ett kyll to­des­tas­ki hi­a­nolt se tun­nus. Tul siin sitt kanss mi­ä­le­he mo­nen­kal­tas­si omi polk­py­ä­ri­hi liit­ty­vi muis­toi ja fun­dee­rauk­si.

Ens­mäi­seks mi­ä­ti sitä, ett sil­lo ai­ko­nas ol iha sel­vä jut­tu, ett nai­se ajoi­va nais­tem­py­ä­rill ja mi­ä­he mi­äs­tem­py­ä­rill. Ei tul­lu kuu­lon­ka, ett joku frou olis pol­ken­nu mi­äs­tem­py­ä­räll kau­pun­gill muit­te näh­de. Van­hem­ma, hu­a­no­kun­to­se mi­ä­he saat­toi­va kyll nais­tem­py­ä­rill va­ro­vast lii­kus­kell. Tä­nä­pe ei ol mit­tä väli, ett kum­sell py­ä­räll aja.

Kävi 50-lu­vull Ka­rin­kou­lu ja si­ält o jään­ny mi­ä­le­he haus­kas nä­ky­mä. Kou­lum piha ete­lä­reu­nall ol koko ton­ti mit­ta­ne laut-ait. Op­pi­la lait­to­va polk­py­ä­räs sii­he no­jal­les pe­räk­käi nii, ett ne oli­va kaikk ain si­vut­tai hiu­ka tois­tes ta­kan. Ylem­mä lu­a­kam poja kä­vi­väk ker­ram pä­e­väs ty­än­tä­mäs nuri se jono ta­kim­mai­sem py­ä­rä. Oli­ki eri­koi­ne nä­ky­mä, ko se koko py­ä­rä­let­ka sitt läks kaa­tu­ma ja pit ai­ka rä­mi­nä. Jo­nom pit­kit­täi­ne kaa­tu­mis­suunt ol ny­kyi­selt Nor­ta­mon­ka­dult Sa­vi­lan­ka­dull.

Ot­si­koss mai­nit­tu ko­e­ram­pom­mi­hi liit­ty muis­ti­ku­va jos­tan kir­jast vu­as­kym­me­ni sitt lu­e­tust ju­tust. Siin ker­rot­ti, ett niit­te al­ku­pe­rä­ne käyt­tö­tar­ko­tus ol koi­rit­tem pe­lot­ta­mi­ne pois polk­py­ä­rät­te lä­helt. Sil­lo ai­ko­nas, ko py­ä­ri ru­vet­ti käyt­tä­mä, nii ko­e­ra sai­va oll va­pa­nas misä vaa. Niill sem­ne ou­to, uus py­ä­rä­nä­ky­mä ja sii­he liit­ty­vä mer­kil­li­se ää­ne oli­va pe­lot­ta­vi. Ne iha lu­an­nol­li­sest ru­pe­si­va hauk­ku­ma­ha ja käy­mäm py­ä­räi­li­jöit­ten kimp­pu­hu. Siin sitt vaa otet­tim piän ruu­ti­pauk­ku tas­kust ja hei­tet­ti sii­hen ko­e­ra et­te­he. Pa­maus pe­lott se mat­koi­his. Hei­täst muu­to ny­ky­pä­e­vän joku pauk­ku­pom­mi jon­kun ko­e­ra et­te, ni melk­ke löy­däs it­tes just koht van­ki­last.

Yri­ti iha ne­tist kat­to, ett löy­tyk koi­ram­pom­mill si­ält jot­ta his­to­ria. Ei ai­nak­ka mun ko­nel­tan sem­most vas­ta­han tul­lu.

Mat­ti Pur­si­hei­mo