Po­ris­sa on vii­me päi­vi­nä pu­hut­tu pal­jon ve­des­tä. Tar­kem­min sa­not­tu­na sii­tä, mil­tä ve­si­joh­to­ve­si mais­tuu.

Useim­mi­ten vesi on asia, jota em­me ajat­te­le lain­kaan. Ha­nas­ta tu­lee vet­tä, juom­me sitä ja elä­mä jat­kuu. Juu­ri sik­si pie­ni muu­tos he­rät­tää no­pe­as­ti kes­kus­te­lua. Kun maku tun­tuu eri­lai­sel­ta, sii­tä pu­hu­taan ko­to­na, työ­pai­koil­la ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Po­ri­lai­nen kyl­lä huo­maa, jos jo­kin ei ole ihan koh­dal­laan.

Mi­nul­le ve­den maku on jää­nyt mie­leen jo pal­jon ai­em­min. Nuo­rem­pa­na, kun pe­la­sin jää­kiek­koa, tuli tur­naus­ten ja pe­li­mat­ko­jen vuok­si käy­tyä mo­nil­la paik­ka­kun­nil­la ym­pä­ri Suo­mea. Pe­leis­sä juo­ma­pul­lot täy­tet­tiin usein hal­lin pu­ku­ko­pin ha­nas­ta. Jo sil­loin huo­ma­si no­pe­as­ti, et­tä kaik­ki­al­la vesi ei mais­tu sa­mal­ta. Joil­la­kin paik­ka­kun­nil­la vesi oli rai­kas­ta ja hy­vää. Toi­sis­sa taas sel­lais­ta, et­tä teki mie­li tar­kis­taa, mitä vas­tus­ta­ja on ve­teen lait­ta­nut.

Eh­kä se kuu­los­taa pie­nel­tä ja ou­dol­ta asi­al­ta, mut­ta yl­lät­tä­vän usein juu­ri ne paik­ka­kun­nat, jois­sa vesi mais­tui omaan ma­kuun eri­koi­sel­ta, jäi­vät mie­leen. Ne pai­kat muis­taa vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä ve­des­tä. Eh­kä joku psy­ko­lo­gi osai­si se­lit­tää il­mi­ön pa­rem­min. Ih­mi­nen kun tun­tuu muis­ta­van eri­tyi­sen hy­vin juu­ri ne asi­at, jot­ka poik­ke­a­vat to­tu­tus­ta. Hyvä vesi siis on osa kau­pun­gin mie­li­ku­vaa. Ai­van ku­ten siis­tit ka­dut, toi­mi­vat pal­ve­lut tai ys­tä­väl­li­set ih­mi­set. Usein täl­lai­set asi­at huo­maa vas­ta sil­loin, kun ne ei­vät ole kun­nos­sa.

Me suo­ma­lai­set olem­me sii­nä mie­les­sä on­nek­kaas­sa ase­mas­sa, et­tä pi­däm­me puh­das­ta ha­na­vet­tä lä­hes it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Mo­nes­sa pai­kas­sa maa­il­mas­sa vesi os­te­taan pul­los­sa tai sen juo­mis­ta jou­tuu miet­ti­mään tark­kaan. Meil­lä taas suu­rin huo­li on usein se, mais­tuu­ko se ai­van sa­mal­ta kuin ei­len. Eh­kä se ker­too mei­dän hy­väs­tä ar­jes­ta. Muis­tet­ta­koon myös, et­tä ma­ku­a­si­ois­ta on tur­ha kiis­tel­lä.

Par­haim­mil­laan kau­pun­ki mais­tuu juu­ri sil­tä mil­tä ve­den kuu­luu­kin. Raik­kaal­ta ja niin hy­väl­tä, et­tei sii­hen edes kiin­ni­tä huo­mi­o­ta.

Mi­ka­el Ropo

Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja (kok.), kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Sa­ta­kun­nan alu­e­val­tuu­tet­tu