Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Sattaa knappii... marraskuu 6. 2022
Marraskuu, se pimmein ja surkein kuukausi mone miälest, mut emmää ny silti iha siit ol sammaa miält kumminka. Palatakseni ny toho päällikriivauksee, joka jatkuuki muute kokonaiseks lauseeks, ni se tuli miäleeni tos aamul ko oltii lenkil ja hiukka sattaa tihutti. Siis ”sattaa knappii ja fällyt o airal ja sualisto karhukki viä paljaal pairal”. Ot siit ny sit selvää, mitä kaike kaikkiaa mahtaaka meinat? Täkäläine sanonta ny ainaki jo vanha kansa suus. Sevverra tiärä siit määki, ekko täält meilt mennää tolppatiät pitki ja yli Suasmere tiä suaraa, ni siäl o Sualisto nimine plassi. Sillo aikanas siäl kortteeras kumminki kuulemma Karhu-nimine familja, tiäsi anoppi elläissäs sannoo, ko tiukkasi hält tua sanonna alkuperrää. Tämmöset vanhat sanonnat vaa pulppuu ain jostai, ninko toine kans, jonka viime viikol vaa totesi, ko funteerattii et mahtaak toril viä ol pualukoit? Ittekseni päätteli, et ne taitaa ol jo saanee miähe käres. No sanonnat sikses ja ettiippäi ninko mummu lumes.
Nii, kyl mää oikeestas iha tykkää täst marraskuustakki, ko joonit trekolis o takanappäi ja voi se suhtee ny antaa ol ja vaik iha nauttii vaa kutimes tai hyvä kirjas kans silloko silt tuntuu. Ei tartte taukoomat pyhjet tomujakka, konnei ne täs hämäräs eres näy, vaik tiätää kyl hyvi et niit o, ko tillukkais tassutellaa kaiket päivät ja muutenki roikit o villasempii tähä aikaa vuarest. Oikee naurutti, ko katteli telkust jottai Suame kaunein koti prokrammii ja nii oli kirkast ja klaarii et kuvas olis laatteestki nähny. Muutenki koko viimine esitys rupes melkei ina pännii, ko nii ylellist ja fiinii näytettii ja asumise jäljist ei tiatooka. Semmosii kämppii siis Suames o ja silti joka päivä kumminki ruikutettaa jostai.
Asjast toisee ja tähä ruattalaiste päivää, jota tännää allaka mukkaa fiirataa ja joku flakuki näyttää fleijaava. Mitä ny luantoo tullee, ni oravil tääl mee pihas o melkone meno ja freistaavat pääst lintui pötkyläl valla väkisi miähe tälläämist esteist hualimat. Kolme valkohäntäpeuraa patsasteli tyhjäks jääneel muretterimaal ja lokit Seikust vissii oli kans löytäny tiäs kartano mail ja jojellakki niit oli toine puali populast. Ei ol etanakka viä talviteloil päättäny ruvet, ko pitki tiät niit oli menos nii piänii ko suurempiiki sin su tän. Ei nekä ommaa parastas tiär, ko tiäl pakkaa ja siin jää autoi al. Tiä tääl meil o savivellii ja kummisaappaat ol tarttee näil keleil. Jossai jo lunt o tullu, mut meil ny tääl o melkei 10 astet lämmint ja just vast suvinunnut sai kyytii eikä viä kaikki nekkää. Joulu tullee kumminki, niät ny vaa himmelihommii ja tillukkait kuttoo pukipussii.
Ens pyhän onnitellaa ISSÄÄ, millai ni siit sit sääkeristi seuraaval kerttaa...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos