Joh. 11:25-26 Jee­sus sa­noi hä­nel­le: "Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä, joka us­koo mi­nuun se elää, vaik­ka oli­si kuol­lut. Ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun iki­nä kuo­le." Us­kot­ko sen?

Tämä Raa­ma­tun va­kuut­ta­va lu­paus kir­joi­tet­tiin kai­pauk­sen kyy­ne­lil­lä sy­dä­me­ni maa­il­maan, vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Ys­tä­vä oli las­ke­mas­sa isä­ni hau­dal­le kuk­ka­vih­koa tä­män ja­keen saat­te­le­ma­na. Häm­men­ty­nee­nä mie­tin hä­nen sa­no­jaan? Mi­ten on mah­dol­lis­ta lau­sua täl­lai­sia sa­no­ja. Juu­ri­han hä­net las­ket­tiin hau­taan. Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä hän elää, ei­kä iki­nä kuo­le?

Jee­suk­sen omia sa­no­ja, joi­ta voim­me lu­kea Raa­ma­tus­ta. Hän Pyhä, Van­hurs­kas Va­pah­ta­ja, hank­ki sen meil­le, ris­tin so­vi­tus­työn kaut­ta. An­ta­en syn­tim­me an­teek­si ja hank­kien iä­i­sen elä­män.

Nyt joku ih­met­te­lee: mi­ten sen voin tie­tää, et­tä isä­ni kuu­lui pe­las­tet­tu­jen jouk­koon? Et­tä juu­ri hän on saa­nut ar­mon Ju­ma­lan edes­sä? Tie­tys­ti juu­ri sik­si, et­tä hä­nel­le sai­raal­le mie­hel­le ju­lis­tet­tiin syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen so­vi­tus­työn täh­den.

Hän van­hoil­la päi­vil­lään sai syn­tyä Ju­ma­lan lap­sek­si. Iloi­ta sii­tä, ei­kä tar­vin­nut pe­lä­tä kuo­le­maa, joka kol­kut­te­li oven ta­ka­na. Läh­dön lä­hes­ty­es­sä hän sa­noi vai­mol­leen: "Jee­sus tu­lee mi­nua ha­ke­maan." Mi­ten loh­dut­ta­va ja va­paut­ta­va täl­lai­nen tie­to on.

Kaik­ki ajal­li­nen huo­li, sai­rau­den tuo­ma tus­ka, maan mur­heet jää­vät pois. Saa nuk­kua tie­toi­suu­teen. Jee­sus nou­taa oman­sa pois.

Jee­sus ha­lu­aa aut­taa si­nu­a­kin, tääl­lä ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä ja joh­dat­taa tai­vaan ko­tiin ikui­seen kirk­kau­teen. Tah­dot­han, et­tä hän tu­lee si­nu­a­kin nou­ta­maan.

Lue Joh. 3:16, niin va­kuu­tut hä­nen rak­kau­des­taan

Lei­la Lei­no

Nak­ki­lan Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta

Leila Leino