”Pyry, pyry, pyry hei, mik­si tu­lit sinä tän­ne” jne. Sil­lai lau­le­taa van­has kou­lu­lau­lus ja sil­lai oli pak­ko aa­mul kys­syy, ko len­kil ol­les tuli lunt py­ryn ja tuu­li ploo­sas puus­kit­tai niät tart­ti val­la hup­pu vet­tää pää­häs. Pak­ka­ne, eh­toos­ti 11 as­tet oli aa­mul men­ny val­la pyl­lyl­les ja en­nää juur ja juur ol­tii pak­ka­se pual. Tätä ko kna­put­te­le täs, o vaa 1 as­te il­ma mit­tää etu­merk­kii. Mah­taa stää taas yks jos toi­ne­ki pyl­läh­tää, ko lunt tul­lee toho jää pääl. Vesi jo­jes o las­ku­suun­nas, vaik ko­vas­ti suu­ril laut­toil hyy­tää­ki, niät saas nähr to­pat­taaks ne taas jon­nek­ki kap­pee­see koh­taa? Siit lau­lust sev­vert­ta viä, et se kuu­lu mu re­pert­tu­aa­rii­ni sil­lo kou­lu­ai­kan, ko viä pruu­kat­tii lu­a­kas lau­laa yks ker­ral­las nii opet­ta­jal, ko muit­ten­ki lu­ak­ka­lais­te iloks tai sit har­miks­ki. Siit vis­sii sai opet­ta­ja sihe mail­ma ai­kaa jon­kil­laist os­viit­taa mim­mo­se num­me­ro to­ris­tuk­see an­taa.

Tän­nää py­hä­päi­vän o muu­te kan­sal­lis­kir­jai­li­ja Ruu­ne­pe­ri päi­vä­ki ja sa­mal sit kynt­ti­lä­päi­vä kans, kuu­lu pap­pi ju­ma­la­pal­ve­luk­ses tot­tee­va sen­ki, et se mei­naa stää et o 40 päi­vää jou­lust. Kynt­ti­lä­päi­vän sil­lo jos­kus Jee­suk­se syn­ty­mä­ai­koi­hi vi­ä­tii häne en­sim­mäist kert­taa kirk­koo täy­ren­si pap­pi erel­lee sa­no­maas. Ruu­ne­per­rii ol­laa kaik­ki jo kou­lu­ai­koin teh­ty tut­ta­vuut ja ai­ka moni meist täl­läi van­hem­mi­ten­ki kyl tyk­kää. Ruu­ne­pe­ri frov­va tai­si tul tu­tuks mo­nel­lak­ki sort­tii, mut Ruu­ne­pe­ri­tor­tut oli ai­ka­nas häne pra­vuu­ris ja se o säi­ly­ny näi­hi päi­vii pe­rin­teen. Ja mi­käs siin, kyl ne hyv­vii on­ki. It­te e ol niit prä­kän­ny, mut os­ta­nu kyl lä­hes joka vu­a­si ai­na­ki ker­ra ja us­sei kuu­lo­puh­heit­te taik tes­tei pe­rus­teel mik­kä ny o muka par­hait. Em­mää oi­kee niit­te ys­tä­vä ol, mut kyl nyk­ki sit sev­ver­ra os­ti et tän­nää mak­kuu pääs­tää. Yks mi­ni­öist o oi­kee mes­ta­ri niit­te suh­tee ja paa­kaa­ki tosi hyv­vii ei­kä sun­ka kui­vii nin­ko jok­ku os­te­tut. Hän pruu­kaa niit paa­kat­tuus viär kas­ta­mi­seks ty­ä­kamp­raa­teil­les­ki sai­ra­laa.

Meil oli mel­ko­ne yl­lä­tys­te päi­vä ei­le, ko ol­tii ns. sa­ta­vu­a­tis­juh­lis. Toi­ne san­ka­reist täyt­ti 40 ja toi­ne 60 vuat kol­me päi­vä erol. Lä­hei­set oli käs­ket­ty ke­mui­hi ja kui ol­lak­ka en­ne­ko kun­nol oli pääs­ty eres al­kuu san­ka­rit il­mot­ti meil et hee oli ei­le vi­hit­ty. Ja siin mee näh­re he sit täl­läs sor­muk­set tois­tes sor­mii ja ol­tiin­ki yl­lät­täi hää­juh­lis. Mont vuat ovat yht pi­tä­ny, mut ny sit oi­kee vi­ral­li­ses­ti lu­van­nu toi­siis ra­kas­taa ja hu­alt pit­tää, tuli mitä tuli. Iha­naa o el­lää fö­lis tom­mo­ses on­nes ja toi­voo ain vaa kaik­kee hyv­vää. To­ris­taj­jai ree­raa­ma ky­se­ly­leik­ki, kui pal­jo he toi­sis­tas oi­kees­ti ti­ä­tää meni nii nap­pii, et se muk­kaa pi­täs kyl elä­mä jat­kos­ki lu­a­nat. Hää­pa­ri tyk­kää reis­sat ja siks vis­sii meil­lek­ki trah­tee­rat­tii oi­kee vä­li­me­rel­list sa­pus­kaa höys­tei­nes ja sit kaf­fe­tel­tii ti­ät­ty kans. Mor­sius­pa­ri valk­kaa­ma mu­si­ki tah­ris saa­tii ihas­tel hee ”hää­vals­sis­ki” ja pää­si siin muuk­ki tans­sah­tel­lee.

Elä­mä o, sa­not­tii van­has rek­laa­mis ja nii, i, nii se on­ki ja sihe me kaik­ki sit omal lail­lam­me vaa so­peu­rut­taa, tuli mitä tuli...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos