Kui ni, tot­kai? No ää­nes­tä­mist ny täs iha ens­tiks fun­tee­ra­si ja sil­ti kyl mont muuk­ki as­jaa. En­nak­ko­ää­nes­tys al­kaa jo al­ka­val vii­kol kes­ki­viik­kon ja plas­sei o vaik kui. Iha nin­ko täs ny rek­la­mee­rai­si vaa­lei, vaik­kei mul ol hiuk­kaa­ka mit­tää te­ke­mist po­li­tii­ka kans. Pirä kum­min­ki it­tes­täs klaa­rin as­jan, et ih­mi­se kuu­luu ää­nes­tää, jos se suin­ki kyn­nel ky­ke­nee. Ja eiks ent­ti­see mal­lii nyk­ki ää­nes­tä­mi­sest hu­a­leh­rit niit­te­ki osalt, jok­ka ei it­te ää­nes­tysp­las­sil pääs? Ää­nes­tä­mi­ne o kan­sa­lais­vel­vol­li­suus ja jos olet ää­nes­tä­ny, ni voit sit kys­see­a­las­taa eh­rok­kaas toi­min­taa jol­ses ol ty­ty­väi­ne. Mi­kä­li et ol ää­nes­tä­ny saat pit­tää mö­lyt ma­has­sas ja tyy­tyy muit­te va­lin­toi­hi. Vai mil­lai se teist muul­lail­ka me­nis?

Me mi­ä­he kans ol­laa ää­nes­tet­ty ain ei­kä se meist ol sun­ka han­ka­laa ol­lu var­sin­ka ny, ko o mah­rol­li­suus toho en­nak­koo ää­nes­tä­mis­see. Ol­laan­ki jo mont kert­taa iha kaup­pa­reis­sul pruu­kat­tu ää­nes­tää ja tosi help­pees­ti soo käy­nyk­ki. Nyk­ki mei­na­taa koht kes­ki­viik­kon se hom­ma hoi­taa, ko eh­ro­kas ker­ra o jo ti­a­ros. Mää ole jo muk­sun op­pi­nu äi­ti sa­no­mi­sist et ”nai­se kuu­luu ain jos vaa mah­rol­list ää­nes­tää naist, ko kyl ne sit kum­min­ki ot­taa nais­te nä­kö­kul­ma pa­rem­mi hu­a­mi­oo”. Eh­rok­kaa tart­tee täyt­tää su toi­vees, omat sa­mat ar­vot ja pyr­kii ty­äs­säs par­haa­see mah­rol­lis­see lop­pu­tu­lok­see. Ei­kä yk­sit­täi­sel eh­rok­kaal sil­ti juur­ka sa­no­mist kuu­lem­ma ol, ko yh­res sit as­joist pää­te­tää, nin­ko de­mok­ra­ti­aa kuu­luu. Tyk­kää kat­tel niit vaa­li­pa­ne­leit ja kuu­lus­tel fik­sui ih­mi­sii, ih­me­tel jo­kus­te käyt­täy­ty­mist, suk­ke­lii mi­ä­li­pit­teit ja jos­kus ina har­mi­tel ja tun­tee my­ä­tä­häp­peet­ki. Soo nii help­poo ko­to­sof­falt.

Ol­tii vii­kol Tam­pe­reel kat­to­mas Anas­taas­si­aa ja kyl oli an­to­sa reis­su. Sai naut­tii hy­väst mu­si­kist, fii­ni laa­ruk­kaast la­vas­tuk­sest, kau­niist pu­vuist ja tans­seist te­at­te­ri­vä­je pan­nes pa­ras­tas. Kii­tos kuu­luu heil kai­kil ja Ko­tei pu­a­lest -yh­ris­tyk­sel­lek­ki ki­vast reis­sust. Oi­kee van­ha­ki pi­ris­tyy, ko tul­lee sen­tää jo­hon­ki läh­ret­tyy, kon­nei en­nää nii tart­te pel­läät ko­ro­naa­ka, vaik se viä voi­mas tun­nos on­ki kai. Förs­tä­tää erel­lee muis­taa pest käs­sii ah­ke­ras­ti, vaik niist jo mel­kei nah­ka­ki ry­pis­tyy ras­vaa­mi­sest hu­a­li­mat.

Ke­vät o il­mas ja ti­ti­tyyt­ree­nit eris­tyy. Us­seem­pi peu­ra­ki o vii­ko ai­kan te­pas­tel­lu tai mel­kei len­täi vii­pot­ta­nu tual lu­mi­sil pel­loil yht­läi ko ru­sa­kok­ki pel­lääs­tyis­säs meit iha vaa­rat­tom­mii pa­ti­koij­jii. Ne jää­loh­ka­reet ran­noilt o mel­kei jo su­lan­nu ja joki tääl vir­taa val­toi­me­nas. Ran­nat o kon­too täyn, ko vesi siin kävi ai­ka kor­keel­lak­ki, mut pi­an­pa pääs­tää taas ha­ra­va var­tee. Pa­ju­kis­sak­ki o jo ree­ras pää­si­äist var­te, niät sak­set vaa föl­lii ja knip­pu lu­val­li­selt plas­silt, vaik jos­tai ojast kou­raa en­ne­ko au­rin­ko ker­kee tek­kee tep­po­ses. Et tot­kai...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos