Nii,i! Viik­ko­tol­kul o ol­lu hal­la­vaa­raa, ei­kä pelk­kää vaa­raa, vaa joka yä 3–5 as­tet pak­kast tai hal­laa, kum­paa se ny sit on­ki? Ei se nar­sis­sei hait­taa, ne pus­kee it­tees fra­mil mil­lo mis­tä­ki jos­kus maa­ha täl­lä­tyst pas­se­list koh­rast joko ran­nast tai tre­ko­list, mut ne pi­ä­net or­vok­kei plan­tut pur­keis o ol­lu aa­mu­si ai­ka­lai lor­pol­las. Kyl ne siit sit päi­vä mit­taa fris­kaan­tuu, mut­tei mit­taa rup­pee lyk­kää en­ne­ko läm­pee. Os­ti jon­ku sil­mäi­lo­amp­pe­lin­ki täs al­ku­vii­kost ja stää ole ny sit raa­han­nu py­ä­rä­su­a­jaa öiks, ei­kä sek­kää ol tain­nu ol tar­peeks, ko siin­ki ina ok­sai päät o ot­ta­nu sil­ti nok­kiis. No soo klaa­rii, et kuka käs­kee täl­lät en­ne ai­ko­jas yh­ti­käs mit­tää pi­hal­les, ko van­ha kan­sa san­noo et vast kym­me­nes ke­sä­kuut so­lis tur­val­list ja sil­lo ne kait hau­roil­lek­ki vast is­tut­taa su­vi­nun­nui. Tää pit­kä tal­ve jäl­kee ny nii mi­ä­lel­läs jot­tai sil­mäil­loo ih­mi­ne hal­luu, et siks sää­ke­ris­ti nii moni meist al­kaa suve en­ne ai­ko­jas. No oma­pa o häp­pees ja har­mis.

Ko­vas­ti o al­ka­val vii­kol li­pu­tus­päi­vii, ko tiis­tain o Eu­roop­pa-päi­vä, sit per­jan­tain o Snel­man­ni li­pu­tuk­se ai­heen ja py­hän fla­kut flei­jaa kai­kil äi­teil. Meil nos­tet­tii su­veks vii­ri jo vapu li­put­ta­mi­se jäl­kee sal­koo, niät soo ny sit vaa stää otet­ta­va pois noin li­pu­tus­päi­vin, ko mei­na­taa vast sit py­hän meit äi­tei li­pul juh­lis­taa. Snel­man­ni se­te­leit ei ny täs ti­lan­tees juur mis­sää ei­kä kai kel­lää nävy, ko ra­ha­ti­lan­ne pit­tää ih­mis­te pörs­sit juur ja juur ina ra­vol­las tai ei eres sil­lai­ka. Hal­la­vaa­raa voi­tas san­noo o nyte yh­rel jos toi­sel­lak­ki ra­han­ki suh­tee.

Ei­le meni mont tun­tii mel­kei vois san­noo et för­pii, ko vah­tas noit ku­nin­kaal­li­sii kruu­na­jai­sii. Oli­kai tom­mo­ne juh­lal­li­ne se­re­mo­nia sil­ti kat­to­mi­se väärt­ti, mut olis­kai ne vik­ti­sem­mät koh­rat vis­sii näh­ny uu­ti­sis­ki. Soo sen­tää nii har­vo, ko kruu­na­jai­sii näk­kee ja tos mit­ta­kaa­vas. Kai­ke li­säks mu mi­ä­les­tä­ni stää kaik­kee sel­vee­rat­tii nii as­ja­tun­ti­ja­mai­ses­ti, et oli nii mu­ka­va kuu­lus­tel ja kat­tel hee ri­tu­aa­le­jas. Kiva oli hak­kee kah­ja jou­kost it­te­ki sil­ti ketä ny sat­tu tun­nis­taa. Siin oli sit it­tek­ses hyvä kot­too käsi fun­tee­rat niit­te pöö­kää­mis­sii ja vaik niit fii­nei skrol­lii, joit suu­rim­mal osal nai­sist oli. Ei sa­tut­tu näk­kee mee om­mii Sau­lii ja Jen­nii. Van­haa nää­mää vois kum­min­ki ol vis­si siit, et he mo­lem­mat oli vii­mi­se pääl tyy­lik­käit ja esi­mer­kil­lis­sii muu­ten­ki, nin­ko ain pruu­kaa. Täs ny tart­tee sit vaa toi­vot­taa noil kruu­na­tuil an­to­sii vu­a­sii mel­ko­se haas­ta­vas hom­mas ku­nin­kaan ja ku­nin­kat­ta­ren.

Hal­la­vaa­raa o pääl­lik­rii­vauk­sen ja siit jo pu­hut­tii­ki, mut ny o kum­min­ki lu­vas läm­mint, niät oi­kee mu­ka­vaa al­ka­nut Äi­tei­päi­vä­viik­koo kai­kil...

Ul­la Lei­no

po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos