Kyl se ny vaa tosi o, et mel­kei jo viik­ko o men­ty elo­kuut, siis tätä ty­ä­täy­teist säi­lön­tä­kuu­kaut niil, jok­ka erel­lee kai­kest hu­a­li­mat tyk­kää säi­löö. Mo­net san­noo et iha hul­lu hom­maa ja nii se kai jos­sa­ki mi­ä­les on­ki, muk­ko omast maast ai­na­ki pu­a­let vär­keist, ni mi­käs siin. Sil­lai­ki voi sit sil­ti käyr, ko mul et os­ti iha muu­ta­ma kilo avo­maa­kurk­kui, ko hal­val sai en­ne­ko tu­alt omast maast ny sit jo ru­pes niit tul­lee, niät en­sim­mäi­set tu­li­kur­kut o prä­kät­ty, jos sit vaik mim­mo­ne my­räk­kä tul­lee ja hak­kaa kurk­kui var­ret muu­siks. Au­ni­oit­tu jo mont päi­vää tän maa­nan­tain is­ke­väst ra­ju­my­rä­käst. No vois taas san­noo tä­hän­ki, et näh­tä­väks jää. Tua jo­ka­päi­vä­ne sare ny täs enem­män­ki hu­a­les­tut­taa, ko kaik­ki o li­ti­mär­kän ja iha vä­ki­si mei­naa mä­rän­tyy, nin­ko kyl mä­tä­kuus pruu­kaa­ki. Mul o ko­vas­ti tyk­kää­mää­ni har­so­kuk­kaa kas­soo­mas kans sem­mo­ses suu­res van­has pa­ras ja sekä ei tyk­kää nii mär­rääst tä­mä­het­ki­sest olo­ti­las­tas lain­ka. Fa­rel­mat pak­kaa mais­tuu jo ve­telt, vaik ne kas­te­le­mi­sest tyk­kää­ki. No ne ny suu­relt osi o jo mul nii pak­ka­ses ko hil­lo­nak­ki var­too­mas tal­vi­sii pan­nu­kak­ko­ke­mui. Ei­kä pa­ran jät­tää sa­no­mat, et kyl täs o jo her­ku­tel­tu plät­tei kans­ki muu­te koko suvi. Sare hak­kaa hel­pos­ti kyp­sii mar­joi maa­ha, niät tart­tee ol tark­kan nouk­ki­mi­ses. Jo­ka­sel meist o omat mi­äl­ty­myk­set ja nii siäl tre­ko­lis­ki. Ra­par­pe­ric­hät­ni, nin­ko po­ri­lai­ne san­noo o kans jo säi­löt­ty, mut muis­tu­ta se her­kul­li­suu­rest ja siit et ränt­tää prä­kät, jol­sei ol en­ne pruv­van­nu teh­räk­kä.

Nii ja sit sem­most kans täs ole fun­tee­ran­nu ja oi­kees­tas iha her­mos­tu­nu­nuk­ki moi­sest rek­laa­mist, vaik hyvi ti­ä­rän­ki, et niil sekä ihas­tu­tet­taa et vi­has­tu­tet­taa. Ny proh­taa siit telk­ka­ri Yle-so­vel­luk­se ko­hel­luk­sest. Ei yh­tää ih­me et on­kel­mat lis­sään­tyy, jos sem­mo­seks tul­lee ko se so­vel­luk­se lat­taa te­le­foo­niis. Vai mitä sa­not­te? Olenk vaa iha liia van­ha äk­kää stää mei­nin­kii?

Sit kans oli iha äl­li­käl ly­ä­ty siit ”pi­a­ru­per­see” kom­men­tist et­tei po­ri­lai­suu­res ol mit­tää jär­kee. Mis sit o, jos­sei siin?...kysy vaa. Soo seki vis­sii sit stää sar­kas­mii, jota e ain sun­ka os­saa en­nää ym­mär­tää. Mul po­ri­lai­suus o nii oi­kees­tas iha pyhä as­ja et­te se kus­tan­nuk­sel sää­ke­ris­ti eres hal­luuk­ka. Saas nähr sit tul­leek stää lis­sää­ki ja kui pal­jo siin uu­res roo­lis?

Tu­le­vaa pre­si­ten­ti­vaa­lii o kans jo al­jet­tu ru­a­tii mo­nel­lai, vaik­kei kaik­kii eh­rok­kait eres viä ti­ä­ret. No se Mika Aal­to­la pu­tos mu sil­mis­sä­ni nin­ko ja­lus­talt, jon häne jo nii moni oli nos­ta­nu. Oli silt kuu­le­malt iha sam­maa mi­ält se toi­mit­ta­ja kans, joka täs Sa­ta­kun­na Kan­sas krii­vas ja kysy, et te­kik Mika Aal­to­la koht klum­mi? It­tes ke­hu­mi­ne ja yli­mi­ä­li­syys o oi­kees­ti ai­na­ki van­hem­pai ih­mis­te mi­ä­lest rum­maa, vaik kui olis­ki aj­jaa hen­kee kuu­lu­vaa, vai mil­lai se ny me­ni­kä...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos