Sat­taa ja sa­ta­mast pääs­tyy­ki sat­taa, mut eks sil­lai kuu­luk­ki, ko ker­ra ei­le eh­toos­ti jo fii­rat­tii suve päät­ty­mist ve­net­si­a­lai­sil? Mää­ki sy­tyt­te­li enem­mä kynt­ty­löit se kun­ni­aks ja kyl se iha nä­tilt sit näyt­ti­ki pim­mees eh­toos. Ai­ka vähä ny on­neks ai­na­ki tääl­läp­päi pau­ku­tel­tii ja noit­te ilo­tu­lit­teit­te kans pe­lat­tii. Iha tur­haa se must on­ki, mut jo­ku­set tun­tuu tyk­kää­vä kum­min­ki ja se heil sit su­a­ta­koo. Kyl kai­kest hu­a­li­mat, sa­ret ny täs mei­naa, o oi­keen­ki hyvä suvi sen­tää ol­lu. Lu­pa­si täs taan­no san­noo sik­ko vesi jäh­tyy jo­jes ja ny se kyl must o jo hiuk­ka se teh­ny, mut erel­lee o sen­tää ui­ma­kel­post.

Oli täl­län­ny it­tel­le­ni muis­tii rans­ka­lai­sil vii­voil as­joit, joist tän­nää fun­tee­ra­si jo­ku­se sana krii­vat. Näyt­ti­ki haus­kalt se klap­pu, ko siin luki et pu­lut, pul­la ja puu­ro. No klaa­ra­taas niit ny sit täs. Tun­tu et koht rau­ho­tu­saj­jaa jäl­kee pu­lut oli ti­po­ti­äs­säs, mut mitä viä, vää­ri luu­li. Kyl niit erel­lee tos toi­sil­les hu­hui­lee, mut vä­hem­mä sen­tää. Hai­ka­ra­ki erel­lee tääl vis­tai­lee va­het­tai lai­tu­rii, ko hu­a­maa et tur­ha toi­vo ai­na­ka mee van­hai suh­tee. Miäs sa­no­ki aa­mu­si an­ta­nees os­viit­taa sil ker­to­mal et kran­nim­pan as­suu nu­a­rem­paa po­ruk­kaa.

Mitä se pul­la sit siin pla­ka­tis­sa­ni mei­nas.? No stää van­hai­ko­ti­kaf­fee­tust, jos jon­ku muk­kaa ei pas­sais van­huk­sil pul­laa kaf­fee kans sy­ät­tää. Kyl nou­si kaik­ki muu­ta­mat kar­va­ni pys­töö, ko siit luji ja nii o käy­ny mo­nel muul­lek­ki kuu­lem­ma. Tämä het­ke hoi­ros ole­vat van­huk­set o kaik­ki mel­kei, iha nii hu­a­no­kun­to­sii ja lop­pu­su­a­ral et saa­vat syär kyl pul­laa vaik joka päi­vä, ko vaa sy­ä­vät. Muis­te­le niit päi­vii yh­res tä­kä­läi­ses hoi­to­ko­ris, jos omai­se tak­kii poik­ke­si päi­vit­täi ja siäl pruu­kat­tii paa­kat iha it­te se kaf­fee­tuk­se kans trah­tee­rat­ta­va kas­tet­ta­va. Voi stää iha­naa ko­tost haj­juu, joka siäl lei­jai­li ja ja sai van­hus­te suut hym­myy, ko päi­vä­kaf­fee kans tu­a­tii mil­lo mi­tä­ki herk­kuu et­tee. Mää­ki pää­si siit nau­tin­nost osal­li­seks ain­ko kävi siäl mur­ret lu­ke­mas, niät ti­ä­rä mist puhu. It­te­ki jo van­han tyk­käi­si sik­ko ja jos sem­mo­ne ti­lan­ne et­tee tul­lee, et kaf­fe­nau­tin­to olis täy­rel­li­ne. Flik­ka­ni kyl lu­pas siit hu­a­leh­tii, ei ränt­tää sil­ti sur etu­kät­tee täm­möst ei­kä mit­tää muu­ta­ka, sen­ku el­lää tätä het­kee.

Kou­lu­lais­te puu­ro o kans pu­hut­ta­nu ja se et­tei muka siit sit sil­lo puu­ro­päi­vän saa­tas tar­peeks tar­vit­tav­vaa pro­tei­i­nii. Haas­tat­te­li rei­rus­ti yli sata lit­raa puu­roo hau­rut­ta­nut kou­lu emän­tää. Hän vaa to­tes yks kan­taa, et kyl su­a­si­tuk­set täyt­tyy, ko puu­ro ja sopa kans o trah­tee­rin free­sii lei­pää ja juus­too, mut niit tart­tee kans syär. Kyl muk­sut ko­vas­ti puu­rost kum­min­ki kai tyk­kää. Kyl meil Su­a­mes kel­paa kou­lu­ruv­vaa suh­tee!!

Poi­ket­tii muu­te kai­ma­ni kans Rau­mal­lak­ki ns. ke­sä­reis­sul ja tart­tee san­noo et jos meil Po­ris o kaik­ki hyvi ni kyl o vis­sii Rau­mal­lak­ki. Kau­niis kir­kos­sak­ki siäl ker­riit­tii pii­pah­taa. No näis mer­keis sit taas ens viik­koo ja voi­raa vaik viä sa­tas­ki...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos