Tiia Jo­ki­sa­lo

Rau­ta­set Or­kes­te­ri soit­ti en­si­sä­ve­len­sä seit­se­mi­sen vuot­ta sit­ten, kun pe­rus­ta­ja­jä­sen Jou­ko Lind­for­sin edes­men­nyt, tuol­loin hoi­va­ko­dis­sa asu­va äi­ti pyy­si mu­si­soi­vaa poi­kaan­sa äi­tien­päi­vän kun­ni­ak­si lau­la­maan kap­pa­leen Äi­deis­tä par­hain.

– Ja kil­tis­ti­hän poi­ka tu­lee, jos äi­ti niin pyy­tää, Lind­fors nau­rah­taa.

Lau­lu­e­si­tys oli niin pi­det­ty, et­tä sitä ha­lut­tiin li­sää ja seu­raa­val­la ker­ral­la Lind­fors pyy­si mu­kaan pari ka­ve­ri­aan sä­es­tä­mään lau­lua soit­ti­min. Vas­taa­not­to oli edel­leen niin mai­nio, et­tä sa­mal­la sap­luu­nal­la, pul­la­kah­vee-palk­ki­ol­la van­hus­ten ilok­si, teh­tiin kol­mas ja nel­jäs­kin keik­ka.

Nyt ta­ka­na on pa­ri­sen­sa­taa keik­kaa Sa­ta­kun­nan alu­een hoi­va­ko­tei­hin, pal­ve­lu­ta­loi­hin ja päi­vä­toi­min­ta­kes­kuk­siin, ja tänä vuon­na lis­tal­la on täl­lä het­kel­lä rei­lu kol­mi­sen­kym­men­tä keik­kaa.

Lind­fors on ai­nut ko­koon­pa­nos­sa jäl­jel­lä ole­va pe­rus­ta­ja­jä­sen, ja hän vas­taa lau­lus­ta ja ki­ta­ras­ta. Ari Nie­mi soit­taa hai­ta­ria ja trum­pet­tia, Erk­ki Lundg­ren lau­laa ja soit­taa bas­soa, El­mo Ant­ti­la vas­taa taus­ta­lau­lus­ta ja rum­muis­ta.

– Meil­lä on jo­kai­ses­sa kon­ser­tis­sa mu­ka­nam­me omat soit­ti­met ja ää­nen­tois­to­lait­teet. Ta­va­raa on ai­na mu­ka­na kuo­mu­kär­ryl­li­nen.

Or­kes­te­rin oh­jel­ma pi­tää si­säl­lään myös osal­lis­ta­vuut­ta. Ker­ro­taan ta­ri­noi­ta, lau­le­taan yh­des­sä, lai­te­taan ylei­sö jump­paa­maan­kin hie­man.

– Jaam­me myös kuun­te­li­joil­lem­me ryt­mi­soit­ti­mia, jot­ta he voi­vat osal­lis­tua mu­sii­kin ryt­mit­tä­mi­seen.

Niin­kin on käy­nyt, et­tä joku or­kes­te­ris­ta on kes­ken kai­ken läh­te­nyt tans­sit­ta­maan van­huk­sia.

– Kuun­te­li­jois­tam­me osa on huo­no­kun­toi­sia sän­ky­po­ti­lai­ta. Vaik­ka vai­kut­tai­si sil­tä, et­tä tuo ih­mi­nen ei tie­dä täs­tä het­kes­tä enää tuon tai­vaal­lis­ta, mu­sii­kin al­ka­es­sa soi­da, al­kaa vat­san pääl­lä le­pää­vä käsi ta­put­taa tah­tia. Mu­sii­kil­la on se voi­ma.

Päi­vä­toi­min­ta­kes­kuk­sis­sa, jois­sa ikäih­mi­set ovat vie­lä hy­väs­sä kun­nos­sa, kon­sert­tiin tul­laa hy­vin pu­keu­tu­nei­na ja osal­lis­tu­taan ak­tii­vi­ses­ti.

– Mon­ta ker­taa on saa­nut to­dis­taa ilon kyy­ne­lei­tä­kin. Joka ker­ta mei­tä pyy­de­tään taas tu­le­maan uu­del­leen, ja osas­ta van­huk­sis­ta on tul­lut jo ihan tut­tu­ja.

Ko­ro­na-ai­kaan or­kes­te­ri esiin­tyi hoi­va­lai­tos­ten pi­ha­maal­la.

– Eräs asu­kas ker­toi, et­tä se oli en­sim­mäi­nen ker­ta kol­meen kuu­kau­teen, kun he pää­si­vät ulos huo­neis­taan, Lind­fors pyö­rit­te­lee pää­tään.

Tänä vuon­na bän­di to­teut­taa Iloa ikäih­mi­sil­le -kier­tu­een, joka si­säl­tää kol­me eri tee­maa. Tal­vi- ja ke­vät­kier­tu­eel­la tam­mi-huh­ti­kuus­sa soi­tet­tiin ja ker­rot­tiin ker­to­muk­sia. Ke­sän kon­ser­tit puo­les­taan py­ri­tään pi­tä­mään ai­na pal­ve­lu­ta­lo­jen pi­hois­sa, jois­sa soi­te­taan ke­säi­siä kap­pa­lei­ta. Jou­lu­kier­tu­eel­la puo­les­taan lau­le­taan jou­lu­lau­lu­ja yh­tei­ses­ti.

Edel­leen­kään palk­kaa or­kes­te­rin jä­se­net ei­vät saa, vaan palk­ki­o­na toi­mii se ilo ja pi­ris­tys, jota ne­lik­ko jo­kai­sel­la kei­kal­laan saa to­den­taa.