Sitä su tätä oli it­tel­le­ni täl­län­ny uu­reks ai­heeks, mut sit äk­kä­sin­ki, et tän­nää ko täs hiuk­ka nin­ko etu­kät­tee tätä kna­put­te­le on­ki Lop­pi­ai­ne. Hai taas Vil­ku­na kir­jan­ki fra­mil var­mis­taak­se­ni mitä en­ne van­haa täm­mö­sest päi­väst Kus­taa it­te oli mi­ält? No ai­na­ki se, et lop­pi­ai­ne o vii­mi­ne kir­kol­lis­see pyh­häi li­ta­ni­aa kuu­lu­va juh­la­va pyhä. Ni ja sit et lop­pi­ai­ne o hiuk­ka jää­ny tua tu­los ole­va knuu­ti­puk­ki­päi­vä var­joo. Pait­ti et siäl Kar­ja­las päi sil­lo lop­pi­ai­sen py­hi­tet­tii vesi sem­mo­ses us­kon­nol­li­ses juh­las. Oli siin sit kyl mm. sem­mo­ne­ki sää­hä liit­ty­vä aa­nin­ki et mi­kä­li lunt sat­taa lop­pi­ai­sen sev­ver­ra et hii­re jäl­jet peit­tyy, ni ei sinä vuan ol lu­mest puu­tet. Voi ol et guuk­le san­noo val­la toist, mut mää tyk­kää näist Kus­taa Vil­ku­na ju­tuist ja sil­lä siis­ti. Tun­si hyvi ai­ka­nas Kus­taa poja Hei­ki ja must jo sil­lo tun­tu et Heik­ki oli pal­jo nin­ko isäs ja värt­tee­ras van­hoi mei­nin­kei, vaik sää­ke­ris­ti ny­ky­ai­ka­ne opet­ta­ja oli­ki sil­lo am­ma­til­li­ses kurs­si­kes­kuk­ses. Li­ä­kö sit häne poi­kas is­sääs tul­lu, ko hän­nee ny kum­min­ki tu­tus­tui mur­tee mer­keis?

Sit toho pak­ka­see, joka ny tun­tuu täl­län­nee koko Su­a­me ih­me­tyk­se val­taa! Es­tiks tart­tee kyl san­noo et on­neks noil kou­lu­lai­sil oli näit­te kov­vai pak­kas­te ai­kaa sen­tää loma et­tei tart­te­nu ton yli kah­re­kym­me­ne as­tee pak­ka­see ai­ka­si aa­mus­ti läh­tee. Moni ko läh­tee sil­lai it­tek­ses, ni o pak­ko ym­mär­tää et läm­py­mäs­ti vaa pääl kaik­ki mah­rol­li­ne. Sil­lo­ko siäl ko­ton o joku mat­kaa lä­het­tä­mäs o taas vas­tuu sil. Tuli ny täs mi­ä­lee sem­mo­ne van­ha jut­tu ty­äaj­jaalt. Oli aa­mul tu­los yä­voo­rost ja tos sil­la pi­ä­les yks tut­tu pik­ku knöö­si oli kaa­ta­nu re­pus­tas kir­jat sihe tiäl, ot­ti pipo pääs­täs, täl­läs rep­puu ja sit ru­pes ah­taa kir­joi pääl. Ei sil­lo sen­tää näi kyl­mää ol­lu, mut ai­ka jol­lo kul­jet­tii pal­jai päi, ei­kä ny sun­ka kou­luu voi­nu men vis­siin­kä pipo pääs, et­tei ni­mi­tet­ty nyn­nyks. Nyte ei mei­nat pip­poo ot­taa pääst eres tun­neil kuu­lem­ma. Nii ne ajat muut­tuu..

Jo­ki­ki o ny sen­tää tääl­täk­ki päi jää­ty­ny um­pee, ei­kä en­nää höy­ryy tu­alt pi­rem­mäl­täk­kä. Säh­köö o kah­ja kuu­lem­ma nev­vo­tus­ti sääs­tä­ny ja sau­no­mi­sest o knaf­tat­tu mo­nes huus­hol­lis. Sav­vuu o tup­p­rut­ta­nu tai­vaal yh­rest jos toi­ses­tak­ki pir­tist ja il­ma­läm­pö­pump­pui­ki o käs­ket­ty to­pat­taa näi ko­vas pak­ka­ses, kon­nei ne en­nää saa ai­ko­seks läm­pöö. Ker­rok­sit­tai it­tes tol­laa­mi­ne o ny mu­a­tii täs pak­ka­ses ja hu­a­pik­kaat o iha­nat, vaik au­to aja­mi­ne ne jal­laas o han­ka­laa. Ny ei vis­sii kuk­kaa til­luk­kai­tak­ka hal­vee­raa se pa­rem­mi ko läm­py­mii vant­tui­tak­ka, nin­ko tu­a­naas jok­ku teki. Pi­re­tää it­tem­me läm­py­män ja hy­väl mi­ä­lel, ni kyl kaik­ki lu­a­naa. Tau­tei jyl­lä­tes ränt­tää pys­syy pi­ä­nis pii­reis ja muis­taa hu­a­leh­tii vä­hem­pi­o­sa­sist…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos