Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Loppiaispakkases... 6.1. 2024
Sitä su tätä oli ittelleni tällänny uureks aiheeks, mut sit äkkäsinki, et tännää ko täs hiukka ninko etukättee tätä knaputtele onki Loppiaine. Hai taas Vilkuna kirjanki framil varmistaakseni mitä enne vanhaa tämmösest päiväst Kustaa itte oli miält? No ainaki se, et loppiaine o viimine kirkollissee pyhhäi litaniaa kuuluva juhlava pyhä. Ni ja sit et loppiaine o hiukka jääny tua tulos oleva knuutipukkipäivä varjoo. Paitti et siäl Karjalas päi sillo loppiaisen pyhitettii vesi semmoses uskonnollises juhlas. Oli siin sit kyl mm. semmoneki säähä liittyvä aaninki et mikäli lunt sattaa loppiaisen sevverra et hiire jäljet peittyy, ni ei sinä vuan ol lumest puutet. Voi ol et guukle sannoo valla toist, mut mää tykkää näist Kustaa Vilkuna jutuist ja sillä siisti. Tunsi hyvi aikanas Kustaa poja Heiki ja must jo sillo tuntu et Heikki oli paljo ninko isäs ja värtteeras vanhoi meininkei, vaik sääkeristi nykyaikane opettaja oliki sillo ammatillises kurssikeskukses. Liäkö sit häne poikas issääs tullu, ko hännee ny kumminki tutustui murtee merkeis?
Sit toho pakkasee, joka ny tuntuu tällännee koko Suame ihmetykse valtaa! Estiks tarttee kyl sannoo et onneks noil koululaisil oli näitte kovvai pakkaste aikaa sentää loma ettei tarttenu ton yli kahrekymmene astee pakkasee aikasi aamusti lähtee. Moni ko lähtee sillai ittekses, ni o pakko ymmärtää et lämpymästi vaa pääl kaikki mahrolline. Silloko siäl koton o joku matkaa lähettämäs o taas vastuu sil. Tuli ny täs miälee semmone vanha juttu tyäajjaalt. Oli aamul tulos yävoorost ja tos silla piäles yks tuttu pikku knöösi oli kaatanu repustas kirjat sihe tiäl, otti pipo päästäs, tälläs reppuu ja sit rupes ahtaa kirjoi pääl. Ei sillo sentää näi kylmää ollu, mut aika jollo kuljettii paljai päi, eikä ny sunka kouluu voinu men vissiinkä pipo pääs, ettei nimitetty nynnyks. Nyte ei meinat pippoo ottaa pääst eres tunneil kuulemma. Nii ne ajat muuttuu..
Jokiki o ny sentää täältäkki päi jäätyny umpee, eikä ennää höyryy tualt piremmältäkkä. Sähköö o kahja kuulemma nevvotusti säästäny ja saunomisest o knaftattu mones huushollis. Savvuu o tuppruttanu taivaal yhrest jos toisestakki pirtist ja ilmalämpöpumppuiki o käsketty topattaa näi kovas pakkases, konnei ne ennää saa aikoseks lämpöö. Kerroksittai ittes tollaamine o ny muatii täs pakkases ja huapikkaat o ihanat, vaik auto ajamine ne jallaas o hankalaa. Ny ei vissii kukkaa tillukkaitakka halveeraa se paremmi ko lämpymii vanttuitakka, ninko tuanaas jokku teki. Piretää ittemme lämpymän ja hyväl miälel, ni kyl kaikki luanaa. Tautei jyllätes ränttää pyssyy piänis piireis ja muistaa hualehtii vähempiosasist…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos