Hy­vä­ne ai­ka! Joku ai­ka sit saa­tii yh­ten aa­mun rar­jost kuul, et Po­ris me­ka­ni­ran­nas kö­köt­tä­ny Iso­san­na su­a­jel­tu van­ha saha o pa­la­nu pe­rus­tuk­siis my­ä­re. Ei kes­tä­ny kav­vaa­ka, ko prank­koo­ri oli pa­lop­las­sil, mut koko py­tin­ki palo sil­lo jo ka­ma­la suu­ren roi­hun kaut­taal­tas, niät ei juur­ka mit­tää muut kuu­lem­ma ol­lu teh­tä­vis, ko su­a­jel tiä toi­sel pual ole­vii pui­sii va­ras­toi siin kuu­muu­res. Kyl erel­lee näk­kee ohit­te men­nes, et tosi kuu­maa o ol­lu, ko koi­vut siäl tiä toi­sel­lak­ki pual o iha rus­keit sa­mal­lai ko it­te saha ym­pä­ris­tö­ki pit­käl. Kav­va tätä o osat­tu pel­läät, mut kum­min­ki lu­a­tet­tu sihe, et su­a­jel­tuu his­to­ri­al­list py­tin­kii förs­tä­tää var­jel kai­ki mah­rol­li­si kons­tei, mut mitä viä. Klasi ker­ral­las ens­tiks stää ki­vi­tet­tii vu­a­sii ja voi vi­ä­tä­vä, ko tun­tu pa­halt. Ny ko kaik­ki o men­ny, o ka­ma­la po­le­miik­ki et Su­a­me te­ol­li­suus­his­to­ria jöö­ti­ne py­tin­ki o kaik­ki­nes pois. Nii, i ja pia vis­sii mel­kei yht his­to­ri­al­li­ne kau­nis van­ha tii­li­py­tin­ki­ki siin sa­mas ran­nas näyt­tää ole­va yht­läi il­ki­val­la koh­teen ja yks kau­nis kert­ta sää­ke­ris­ti joku kof­fe­li sen­ki saa ma­ta­laks en­ne­ko hät­tii pääs­tää.

Stää sa­ha­ra­ken­nust o saa­tu ih­hail eril­lai­sil fil­meil mu­se­ois, mitä kaik­kee sihe o kuu­lu­nuk­ka ai­kai saa­tos ui­tost ru­ve­te. Kan­sa suus siit o pu­hut­tu mil­lo ta­lo­teh­taan mil­lo sit taas laa­tik­ko­teh­taan ja vii­meks ny sit taas sa­han. On­neks siit löy­tyy pal­jo eril­lai­sii kuv­vii Pori his­to­ri­ast kaik­ki­nes, mut­tei vis­siin­kä sit­ten­kä tar­peeks, voi­si ku­vi­tel. Se tii­li­ne py­tin­ki sit pu­a­les­tas o meil­lek­ki ai­ka vik­ti­ne, ko miäs o käy­ny siin sil­lo­ko soli ko­nep­pa­ja­kou­lu ja oli koht en­sim­mäi­sel lu­a­kal vuan 1958 heti am­mat­ti­kou­lu jäl­kee. Sa­mal lu­a­kal oli sem­mo­set tä­kä­läi­set julk­kik­set, Kaar­lo Kan­gas­ni­ä­mi ja Rai­mo Huit­ti­ne. Konk­su Kal­le ny kaik­ki tun­tee, pai­no­nos­to olump­pi­a­mi­tal­lis­ti ja Huit­ti­ne sit pu­a­les­tas mel­ko­ne tai­tei­li­ja, jon­ka tiä tai­tei­li­jan vei­ki sit men­nes­säs ja hän lo­pet­ti kou­lu jos­sai vai­hees kes­ke. Mont muut tai­ta­vaa am­mat­ti­mi­äst ker­kes kou­lus saa­maa am­mat­ti­tai­tos ja eli­ni­kä­se ty­äp­las­sin­ki Ruu­sel­lee­wil. Kou­lus oli po­jil hy­vät olo­suh­teet ja my­än­tei­ne il­ma­pii­ri, niät Kal­le ja ti­ät­ty muit­te­ki tar­pei­sii oi­kee laa­te­ki vah­vis­tet­tii kun­toi­luu var­te ja pai­noi nos­too.

Täst tuli ny mi­ä­lee­ni sem­mo­ne­ki as­ja, ko luji Lela Tuu­re vii­mist kir­jaa, ni siin pu­hut­tii Ruu­sel­lee­wi me­ka­nis rus­ta­tuist luis­tin­te te­rist. Mi­äs­ki muis­ti ne hyvi ja sano et ko­nep­pa­ja­kou­lu­lai­sek­ki sai il­mat­teeks nii sem­mo­set te­rät, niit­te skuu­maa­ka­ri te­ke­mä kiin­ni­tyk­se, mut ken­kät tart­ti it­te mak­saa. Sa­mast kir­jast muu­te äk­kä­si yh­re mul ou­ro po­ri­lai­se sa­na­ki, ko hals­tuu­ki. Hyvä sana ja pas­saa hyvi mei­kä­läi­sen­ki suu­hu ja pia stää taas tar­vi­taa­ki.

Vil­ja kyp­syy sil­mis ja leik­kuu­pui­mu­ri­ki o jo näil nur­kil näh­ty. Syk­syy päi men­nää, niät muis­te­taa hu­a­leh­tii et­tei tul kip­peeks…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos