Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Jo o aikoihi eletty… elokuu 25. 2024
Hyväne aika! Joku aika sit saatii yhten aamun rarjost kuul, et Poris mekanirannas kököttäny Isosanna suajeltu vanha saha o palanu perustuksiis myäre. Ei kestäny kavvaaka, ko prankkoori oli paloplassil, mut koko pytinki palo sillo jo kamala suuren roihun kauttaaltas, niät ei juurka mittää muut kuulemma ollu tehtävis, ko suajel tiä toisel pual olevii puisii varastoi siin kuumuures. Kyl erellee näkkee ohitte mennes, et tosi kuumaa o ollu, ko koivut siäl tiä toisellakki pual o iha ruskeit samallai ko itte saha ympäristöki pitkäl. Kavva tätä o osattu pelläät, mut kumminki luatettu sihe, et suajeltuu historiallist pytinkii förstätää varjel kaiki mahrollisi konstei, mut mitä viä. Klasi kerrallas enstiks stää kivitettii vuasii ja voi viätävä, ko tuntu pahalt. Ny ko kaikki o menny, o kamala polemiikki et Suame teollisuushistoria jöötine pytinki o kaikkines pois. Nii, i ja pia vissii melkei yht historialline kaunis vanha tiilipytinkiki siin samas rannas näyttää oleva yhtläi ilkivalla kohteen ja yks kaunis kertta sääkeristi joku koffeli senki saa matalaks enneko hättii päästää.
Stää saharakennust o saatu ihhail erillaisil filmeil museois, mitä kaikkee sihe o kuulunukka aikai saatos uitost ruvete. Kansa suus siit o puhuttu millo talotehtaan millo sit taas laatikkotehtaan ja viimeks ny sit taas sahan. Onneks siit löytyy paljo erillaisii kuvvii Pori historiast kaikkines, muttei vissiinkä sittenkä tarpeeks, voisi kuvitel. Se tiiline pytinki sit pualestas o meillekki aika viktine, ko miäs o käyny siin silloko soli koneppajakoulu ja oli koht ensimmäisel luakal vuan 1958 heti ammattikoulu jälkee. Samal luakal oli semmoset täkäläiset julkkikset, Kaarlo Kangasniämi ja Raimo Huittine. Konksu Kalle ny kaikki tuntee, painonosto olumppiamitallisti ja Huittine sit pualestas melkone taiteilija, jonka tiä taiteilijan veiki sit mennessäs ja hän lopetti koulu jossai vaihees keske. Mont muut taitavaa ammattimiäst kerkes koulus saamaa ammattitaitos ja elinikäse tyäplassinki Ruuselleewil. Koulus oli pojil hyvät olosuhteet ja myänteine ilmapiiri, niät Kalle ja tiätty muitteki tarpeisii oikee laateki vahvistettii kuntoiluu varte ja painoi nostoo.
Täst tuli ny miäleeni semmoneki asja, ko luji Lela Tuure viimist kirjaa, ni siin puhuttii Ruuselleewi mekanis rustatuist luistinte terist. Miäski muisti ne hyvi ja sano et koneppajakoululaisekki sai ilmatteeks nii semmoset terät, niitte skuumaakari tekemä kiinnitykse, mut kenkät tartti itte maksaa. Samast kirjast muute äkkäsi yhre mul ouro porilaise sanaki, ko halstuuki. Hyvä sana ja passaa hyvi meikäläisenki suuhu ja pia stää taas tarvitaaki.
Vilja kypsyy silmis ja leikkuupuimuriki o jo näil nurkil nähty. Syksyy päi mennää, niät muistetaa hualehtii ettei tul kippeeks…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos