Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Pu­nai­nen väri ja Fer­ra­ri ovat yh­dis­tel­mä, joka ha­kee iko­ni­suu­des­saan ver­tais­taan – vaik­ka maa­il­man tun­ne­tuim­piin au­to­merk­kei­hin kuu­lu­via me­no­pe­le­jä löy­tyy muu­ta­mia. Nii­tä saa­tiin ta­pah­tu­mas­sa näy­til­le Po­riin Puu­vil­lan au­ki­ol­le. Jou­kos­sa oli Ma­ri­nel­lon pu­nais­ten li­säk­si myös kel­tai­sia, mus­tia, si­ni­siä ja val­koi­sia kat­seen­van­git­si­joi­ta.

Run­saas­ti ylei­söä pai­kal­le ke­rän­neen ta­pah­tu­man jär­jes­ti­vät yh­teis­työs­sä Suo­men Fer­ra­ri Club ry ja Kaup­pa­kes­kus Puu­vil­la.

– Jär­jes­täm­me vas­taa­via ta­pah­tu­mia vuo­des­sa 5-7. Po­riin tu­lim­me kah­des­sa let­kas­sa noin 30 au­ton voi­min. Mu­ka­na oli sekä uu­deh­koa et­tä van­hem­paa iko­nis­ta ka­lus­toa, ker­too Jari Rin­ta­mä­ki Suo­men Fer­ra­ri klu­bis­ta.

Ylei­söl­lä oli pa­rin tun­nun ajan mah­dol­lis­ta tu­tus­tua huip­pu­kaa­roi­hin ja udel­la Fer­ra­ri-kus­kien aja­tuk­sia ajo­keis­taan. Mi­ka­el Eriks­son kur­vai­li vai­moi­neen Po­riin Mas­kus­ta. Al­la oli 600-he­vos­voi­mai­nen Fer­ra­ri 458 vuo­si­mal­lia 2010.

– To­teu­tin pit­kä­ai­kai­sen haa­vee­ni. Tämä on toi­nen Fer­ra­ri­ni, ja juu­ri se mitä alun pe­rin ta­voit­te­lin. Eli tätä en to­den­nä­köi­ses­ti tule vaih­ta­maan, sa­noo Eriks­son.

Ol­koon mal­li mikä ta­han­sa, ajo­ko­ke­mus on Eriks­so­nin mu­kaan res­pon­sii­vi­nen.

– Eli tun­net mitä tien­pin­nas­sa ta­pah­tuu ja au­to vas­taa kul­jet­ta­jan jo­kai­seen liik­kee­seen no­pe­as­ti, sa­noo Eriks­son.

Hän kur­vai­lee pu­nai­sel­laan noin 4 000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa.

– Jos­kus tu­lee klu­bi­ta­pah­tu­mien li­säk­si ajel­tua ko­ti­kul­mil­la, mut­ta olen käy­nyt täl­lä ai­na Ma­ra­nel­los­sa as­ti.

Ita­li­an ih­meen omis­ta­jak­si ei tun­ne­tus­ti pää­se ihan pik­ku­ra­hal­la. Mo­nel­le nii­den omis­ta­juus on kui­ten­kin haa­ve, joka joi­den­kin koh­dal­la myös to­teu­tuu. Kes­ki­mää­räi­nen suo­ma­lai­nen Fer­ra­rin omis­ta­ja on 40–60-vuo­ti­as mies.

– Fer­ra­rei­ta ha­vit­te­le­vat en­nen kaik­kea mie­het, mut­ta unel­ma­kär­ry­jä omis­ta­vat myös suo­ma­lais­nai­set. Har­vi­nais­ta­han se sil­ti on. Mo­nes­ti omis­ta­ji­na ovat pa­ris­kun­nat, sa­noo Jari Rin­ta­mä­ki.

Hä­nel­lä it­sel­lään ole­va Fer­ra­ri on jo jär­jes­tyk­ses­sään kol­mas.

– Pää­a­si­as­sa aje­len sil­lä näi­hin klu­bin ta­pah­tu­miin. Vuo­des­sa ki­lo­met­re­jä ei tule mit­ta­riin ko­vin­kaan pal­jon, mut­ta on­han sii­nä ai­na eri­tyi­nen tun­ne, kun is­tah­taa ra­tin taak­se, pai­naa oh­jaus­pyö­rän kes­ki­o­san käyn­nis­tys­pai­ni­ket­ta, ja pa­ko­put­kis­ta il­moil­le ka­jah­taa ma­ta­la mö­ri­nä, heh­kut­taa Rin­ta­mä­ki.

Fer­ra­ri S.p.A. on ita­li­a­lai­nen ur­hei­lu­au­to­jen val­mis­ta­ja. Fer­ra­rin pe­rus­ti 1988 kuol­lut En­zo Fer­ra­ri vuon­na 1939 ni­mel­lä Au­to Avio Cost­ru­zi­o­ni erot­tu­aan sil­loi­ses­ta Al­fa Ro­me­on kil­pa­ja­os­tos­ta. Yh­tiö ra­ken­si en­sim­mäi­sen au­ton­sa vuon­na 1940 ja en­sim­mäi­sen Fer­ra­ri-merk­ki­sen au­ton­sa vuon­na 1947. Mal­li­mer­kin­näl­tään 125S-me­no­pe­liä val­mis­tet­tiin vain kak­si kap­pa­let­ta.

– Lä­hes kaik­kien Fer­ra­rei­den muo­toi­lus­ta, muu­ta­maa poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta, vas­ta­si vuo­si­kym­me­niä kuu­lui­sa ita­li­a­lai­nen Pi­nin­fa­ri­na-muo­toi­lu­toi­mis­to. Vuo­den 2015 jäl­keen au­ton upe­at muo­dot ovat ol­leet Fer­ra­rin oman suun­nit­te­luo­sas­ton kä­si­a­laa, ker­too Eriks­son.

Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä ar­vi­ol­ta noin 450 Fer­ra­ria, jois­ta osa on re­kis­te­röi­mät­tö­miä tai kil­pa­käy­tös­sä. Li­säk­si tänä vuon­na pa­ri­kym­men­tä uut­ta tu­lo­kas­ta saa­neel­la Suo­men Fer­ra­ri Club ry:llä on yli 200 jä­sen­tä, mikä viit­taa sii­hen, et­tä Fer­ra­rin omis­ta­jia on tä­tä­kin enem­män.

Vuo­sit­tain Fer­ra­rin teh­taal­ta, 20 ki­lo­met­rin pääs­sä En­zo Fer­ra­rin ko­ti­kau­pun­gis­ta Mo­de­nas­ta si­jait­se­vas­ta Ma­ra­nel­los­ta läh­tee maa­il­mal­le noin 8 000 uut­ta kau­no­tar­ta. Suo­meen niis­tä pää­tyy muu­ta­mia kym­me­niä.

Puuvillan aukiolla mustaa menopeliään esitteli myös Suomen Ferrari klubin varapuheenjohtaja Kari Lehto Espoosta. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Suu­rin osa ih­mi­sis­tä voi vain ku­vi­tel­la mil­tä Fer­ra­rin omis­ta­mi­nen tun­tuu. Kari Leh­to tie­tää tun­teen. Es­poo­lai­sel­la on al­laan jo seit­se­mäs Fer­ra­ri. Se on vuo­si­mal­lia 2009.

– On­han se kiel­tä­mät­tä kal­lis kär­ry hank­kia, mut­ta toi­saal­ta upea ajaa ja omis­taa. En­sim­mäi­se­ni os­tin 20 vuot­ta sit­ten, tämä mus­ta kau­no­tar on jo seit­se­mäs. Se al­ku­ai­ko­jen suu­rin heh­ku on jo hie­man hii­pu­nut, mut­ta kun ke­vät koit­taa niin kyl­lä se in­to siel­tä taas nou­see, vih­jaa Leh­to.

Yk­si Leh­don mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta ajo­ko­ke­muk­sis­ta osui Nor­jan vuo­ris­to­teil­le.

– Tun­ne oli mah­ta­va, kun kier­te­lim­me Nor­dic Mee­tin­gin mer­keis­sä 150 au­ton voi­min kes­kel­lä lu­mi­sia mai­se­mia. Au­rin­ko pais­toi, T-pai­das­sa tar­ke­ni ja tiel­lä­kin py­syt­tiin, kun as­falt­ti oli kui­va, ker­too Leh­to.