Ari An­te­roi­nen

Rau­mal­la syn­ty­nyt Ka­ro­lii­na Ai­las­maa, 34, on toi­mi­nut Po­rin Ra­kas­ta­jat-te­at­te­ris­sa ja Keh­rää­mös­sä fes­ti­vaa­li­koor­di­naat­to­ri­na ja vas­taa­va­na tuot­ta­ja­na kol­mi­sen vuot­ta.

Tie Po­riin kul­ki use­am­man mut­kan kaut­ta.

– Kä­vin Rau­mal­la Pyyn­pään ala-as­teen ja Rau­man­me­ren ylä­as­teen, ja läh­din sit­ten Tam­pe­reen yh­teis­kou­lun lu­ki­oon il­mai­su­tai­don lin­jal­le, Ai­las­maa ker­too.

– Olin eh­kä haa­veil­lut il­mai­su­tai­don lu­ki­os­ta jon­kin ai­kaa. Sil­loin oli vie­lä Meri-Po­ris­sa­kin sel­lai­nen. Lo­pul­ta Tam­pe­re al­koi hou­kut­taa. Tei­ni-ikäi­se­nä Rau­mal­la oli eh­kä vä­hän sel­lai­nen ul­ko­puo­li­nen­kin olo. Sit­ten van­hem­mat an­toi­vat lu­van läh­teä.

Ai­las­maal­la on la­va­ko­ke­mus­ta­kin.

– Ala-as­teen il­mai­su­tai­don ker­hos­sa tuli ol­tua ja lap­se­na teh­tiin naa­pu­rin ka­ve­rin kans­sa omia esi­tyk­siä ja ly­hy­te­lo­ku­via. Ke­säl­lä 2003 oli en­sim­mäi­nen isom­pi jut­tu Lön­ns­tö­min ko­ti­mu­se­on pi­hal­la, kun Jat­ta Kurp­pa oh­ja­si näy­tel­män Lu­mik­ki ja seit­se­män kää­pi­ö­tä. Sen jäl­keen oli Rau­man Il­ta­näyt­te­li­jöi­den nuor­ten ryh­mää, muis­te­lee Ai­las­maa.

– Tam­pe­reel­la lu­ki­os­sa teh­tiin jut­tu­ja ja olin Tam­pe­reen nuo­ri­so­seu­ran te­at­te­ri­ryh­mäs­sä. Lu­ki­on jäl­keen pää­sin Tuk­ka­te­at­te­riin, jos­sa meni mon­ta vuot­ta. Elä­mä oli sel­lais­ta, et­tä kä­vin yli­o­pis­tol­la lu­en­noil­la ja il­lat olin te­at­te­ril­la.

Sa­ta­kun­taan muu­tet­tu­aan Ai­las­maa ha­keu­tui Po­rin yli­op­pi­las­te­at­te­riin.

– Olin jo vä­hem­män näyt­tä­möl­lä, mut­ta kaik­kea muu­ta tuli teh­tyä.

Karoliina Ailasmaa kertoo seuraavansa jonkin verran Raumankin teatteritarjontaa ja tsekkaa, mitä musiikkia esimerkiksi Brummissa on tarjolla. Tyttären kanssa on kiva käydä myös mummolassa.

Karoliina Ailasmaa kertoo seuraavansa jonkin verran Raumankin teatteritarjontaa ja tsekkaa, mitä musiikkia esimerkiksi Brummissa on tarjolla. Tyttären kanssa on kiva käydä myös mummolassa.

Te­at­te­rin ja draa­man tut­ki­mus­ta opis­kel­lut Ai­las­maa on teh­nyt pal­jon myös tuo­tan­nol­li­sia töi­tä eri har­ras­ta­ja­te­at­te­reis­sa.

– Te­ke­mäl­lä op­pii mon­ta asi­aa. Olin myös Pyy­ni­kin Ke­sä­te­at­te­ris­sa har­joit­te­lus­sa. En­nen tän­ne tu­loa olin pit­kään myös Suo­men Nuo­ri­so­seu­rois­sa töis­sä. Siel­lä oli jär­jes­tö­puol­ta, mut­ta myös ta­pah­tu­ma­tuo­tan­toa, ku­ten Kan­kaan­pään Ramp­pi­kuu­me, eli val­ta­kun­nal­li­set nuo­ri­so­te­at­te­ri­päi­vät, mis­sä olin vas­taa­va­na tuot­ta­ja­na. Se­hän on nyt va­li­tet­ta­vas­ti siir­ty­nyt Mik­ke­liin, jut­te­lee Ai­las­maa.

– Ja olen­han minä ja­ka­nut pal­jon pos­tia isän ja­lan­jäl­jis­sä, Ai­las­maa nau­rah­taa.

Isä Ta­pio Ai­las­maa on jo elä­köi­ty­nyt tut­tu pos­ti­mies Rau­mal­la ja tun­net­tu kas­vo myös kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa. Äi­ti Ei­lan­kin moni tun­tee.

– Po­li­tiik­kaan en ole men­nyt, vaik­ka eh­dol­le on ky­syt­ty. Olen eh­kä näh­nyt sitä tur­han lä­hel­tä ja se ei vaan ole mi­nun jut­tu­ni. Vai­ku­tan mie­luum­min muil­la kei­noin.

Ka­ro­lii­na Ai­las­maa muut­ti 2013 Ul­vi­laan sil­loi­sen puo­li­son­sa pe­räs­sä.

– Po­ris­sa olen asu­nut nyt kol­mi­sen vuot­ta.

Mitä fes­ti­vaa­li­koor­di­naat­to­rin työ­hön kuu­luu?

– Se liit­tyy tuo­hon Hop­fest kan­sain­vä­li­seen ka­tu­tai­de­fes­ti­vaa­liin, jota olem­me jär­jes­tä­neet kah­te­na ke­sä­nä. Tar­jol­la on ol­lut ka­tu­tai­de-esi­tyk­siä il­mai­sek­si ylei­söl­le Suo­mi­A­ree­na -vii­kol­la. Mi­nul­le kuu­lu­vat mo­net tuo­tan­nol­li­set asi­at. Sen li­säk­si teen Ra­kas­ta­jat-te­at­te­ris­sa ym­pä­ri­vuo­tis­ta tuo­tan­nol­lis­ta toi­min­taa.

Ra­kas­ta­jat-te­at­te­riin on tu­los­sa kan­ta­e­si­tys Isin tyt­tö, joka on te­at­te­ri­joh­ta­ja An­ge­li­ka Meu­se­lin kä­si­kir­joit­ta­ma mus­ta ko­me­dia per­he­suh­teis­ta.

– Tääl­lä­hän on mo­ni­puo­li­ses­ti kai­ken­lais­ta. On esi­mer­kik­si pal­jon mu­siik­ki­keik­ko­ja, stand up­pia ja vie­rai­le­via te­at­te­rie­si­tyk­siä. Toi­vo­taan myös, et­tä Hop­fest to­teu­tuu en­si ke­sä­nä­kin. Nyt on ra­hoi­tus au­ki ja ha­em­me apu­ra­haa, Ai­las­maa lu­et­te­lee.

Eka­luok­ka­lai­sen tyt­tä­ren kans­sa me­nee oma ai­kan­sa, mut­ta vie­lä­kö Ai­las­maa ha­la­jaa taus­ta­po­ru­kois­ta ta­kai­sin la­val­le?

– Ei kai sii­tä pää­se eroon, jos te­at­te­ri­kär­pä­nen on ker­ran pu­rais­sut. Puo­li­tois­ta vuot­ta on ku­lu­nut yli­op­pi­las­te­at­te­rin Meil­lä on kai­kil­la sama ta­ri­na -mo­no­lo­gis­ta. Se oli iha­naa! Sitä en­nen oli­kin seit­se­män vuo­den tau­ko. Saa näh­dä, jos­ko tu­le­vai­suu­des­sa taas.