Vii­me sun­nun­tain kirk­ko­py­hän ot­sik­ko oli: Ka­to­a­vat ja ka­to­a­mat­to­mat aar­teet.

En tie­dä si­nus­ta, mut­ta heti kun kuu­len sa­nan aar­re, nou­see mie­lee­ni kuva isos­ta pui­ses­ta ar­kus­ta, joka on täyn­nä toi­nen tois­taan upe­am­pia asi­oi­ta, ku­ten kul­ta­ko­lik­ko­ja ja ja­lo­ki­viä.

Us­kon, et­tä mei­dän jo­kai­sen elä­mä si­säl­tää eri­lai­sia aar­tei­ta. En­sin­nä­kin elä­mä it­ses­sään on kal­li­sar­voi­nen lah­ja. Li­säk­si aar­teik­si voi var­mas­ti las­kea meil­le rak­kaat ih­mi­set. Toi­sil­le aar­re voi ol­la unel­mien koti tai au­to. Mi­kä­li ter­veyt­tä löy­tyy, voi si­tä­kin pi­tää suu­re­na aar­tee­na. Nämä kaik­ki edel­lä mai­ni­tut ovat hie­no­ja asi­oi­ta, mut­ta ne kaik­ki kuu­lu­vat va­li­tet­ta­vas­ti niin sa­not­tu­jen ka­to­a­vien aar­tei­den jouk­koon, eli ne ei­vät ole ikui­sia.

Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä naut­ti­maan hy­vis­tä asi­ois­ta, joi­ta Hän on meil­le rak­kau­des­saan suo­nut. Mut­ta ha­lu­aa muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä em­me lii­kaa kiin­nit­tyi­si näi­hin ka­to­a­viin asi­oi­hin. Sil­lä var­sin­kin maal­lis­ten rik­kauk­sien, ta­va­roi­den yms. lii­al­li­nen ta­voit­te­lu joh­taa her­käs­ti it­sek­kyy­des­tä kas­va­viin te­koi­hin.

Raa­mat­tu ke­hot­taa­kin mei­tä en­nen kaik­kea kiin­nit­tä­mään sy­dä­mem­me ka­to­a­mat­to­miin aar­tei­siin. Kaik­kein suu­rim­pa­na aar­tee­na Raa­mat­tu pi­tää us­koa Jee­suk­seen, sil­lä Hän on tie tai­vaa­seen, ian­kaik­ki­seen elä­mään. Jo täs­sä ajas­sa Jee­sus kut­suu mei­tä seu­raa­maan Hän­tä. Hän ha­lu­aa joh­taa mei­dät rak­kau­den ja pal­ve­le­mi­sen täy­tei­seen elä­mään. Tä­hän Hän an­toi it­se esi­mer­kin. Jee­sus oli ri­kas, mut­ta tuli köy­häk­si teh­däk­seen mei­dät rik­kaik­si.

Ta­ne­li Uk­ko­nen

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja, Ko­ke­mä­en seu­ra­kun­ta

Taneli Ukkonen