Olet­ko miet­ti­nyt elä­mä­si tar­koi­tus­ta? Luul­ta­vas­ti suu­rin osa ih­mi­sis­tä on. Tuo ky­sy­mys voi nous­ta mie­leen eri­tyi­ses­ti vai­keis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa, mer­ki­tyk­set­tö­myy­den pai­na­es­sa miel­tä tai kuo­le­man edes­sä. Maa­il­man myl­ler­tä­es­sä glo­baa­lil­la ta­sol­la tai hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sä mie­lem­me kai­paa pe­rus­taa, joka kes­tää ja kan­taa läpi elä­män.

It­se aloin poh­tia ja et­siä elä­mäl­le tar­koi­tus­ta jo nuo­ruu­den kyn­nyk­sel­lä il­man sen kum­mem­pia krii­se­jä tai elä­män­mul­lis­tuk­sia. ”Ju­ma­la, jos olet ole­mas­sa, ota elä­mä­ni”, aloin ru­koil­la. Nuo­ruus­vuo­sien et­sin­nän kes­kel­lä koh­ta­sin ih­mi­siä, jot­ka oli­vat ns. elä­väs­sä us­kos­sa. Kuu­lin, et­tä on elä­vä ja to­del­li­nen Ju­ma­la, joka ra­kas­taa myös mi­nua ja Jee­sus on tie hä­nen luok­seen. Tuon van­han, yk­sin­ker­tai­sen sa­no­man kuu­le­mi­nen sy­tyt­ti mi­nus­sa toi­von, ja sy­dä­men avaa­mi­nen Jee­suk­sel­le muut­ti elä­mä­ni. Se ei ol­lut vain jär­jel­li­nen ta­pah­tu­ma vaan syvä, ra­kas­ta­van tai­vaal­li­sen Isän koh­taa­mi­nen. As­tuin tiel­le, joka kan­taa ja jol­la on pää­mää­rä – ikui­nen elä­mä.

Vuo­sien ai­ka­na olen näh­nyt, mi­ten ris­tin sa­no­ma koh­taa eri­lai­sia ih­mi­siä. Mo­net kään­tä­vät pään­sä pois, toi­set suut­tu­vat, mut­ta joku saa avun ja tar­koi­tuk­sen elä­mäl­leen. On­nel­li­nen se ih­mi­nen. Eri­tyi­sen ih­meel­lis­tä on ol­lut kuo­le­van ih­mi­sen vuo­teen vie­res­sä ja näh­dä ilo ja rau­ha, jot­ka Jee­sus an­taa.

Mei­dän jo­kai­sen sy­vät tar­peem­me tul­la ra­kas­te­tuik­si, hy­väk­sy­tyik­si ja kuul­luik­si täyt­ty­vät tä­nään­kin ris­tin sa­no­man kaut­ta. An­nat­ko Jee­suk­sen nos­taa si­nut­kin kes­tä­väl­le pe­rus­tal­le?

Pia Tuo­mi

Va­rik­ko seu­ra­kun­ta

Pia Tuomi