Jee­sus käyt­ti ver­tauk­sis­saan usein konk­reet­ti­sia ti­lan­tei­ta ih­mis­ten ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Jo­kai­nen pys­tyi nä­ke­mään omin sil­min, mi­ten pel­lol­le kyl­vet­tiin ke­vääl­lä sie­me­niä tai kuin­ka lam­mas­lau­maa pai­men­net­tiin. Ny­ky­ään nämä asi­at ovat mo­nen ar­jes­sa kau­kai­sem­pia, mut­ta ky­ke­nem­me edel­leen ym­mär­tä­mään ne. Jo pie­ni lap­si nä­kee, kuin­ka esi­mer­kik­si pää­si­äis­ruo­ho kas­vaa, kun sitä kyl­vön jäl­keen pi­de­tään va­loi­sas­sa pai­kas­sa ja kas­tel­laan.

Hyvä pai­men huo­leh­tii jo­kai­ses­ta lau­man jä­se­nes­tä. Hän var­je­lee lam­pai­taan pe­to­e­läi­mil­tä, vie ne ruo­hoi­sil­le nii­tyil­le syö­mään vat­san­sa täy­teen ja juo­maan vet­tä pu­ros­ta. Il­lal­la hän pai­men­taa kaik­ki lam­paat ta­kai­sin ai­tauk­seen, jos­sa ne ovat tur­vas­sa. Jos­kus lam­mas voi ol­la it­se­päi­nen ja men­nä vaa­ral­li­siin paik­koi­hin, kul­kea va­hin­gos­sa eroon lau­mas­ta tai jää­dä vaik­ka tur­kis­taan ju­miin. Sil­loin hyvä pai­men tu­lee ja aut­taa.

Jee­sus ver­ta­si it­se­ään hy­vään pai­me­neen. Hän huo­leh­tii meis­tä, lau­mas­taan ja sen jo­kai­ses­ta jä­se­nes­tä. Vä­lil­lä me har­hau­dum­me kau­em­mas, em­me kuu­le tai ha­lua kuul­la Ju­ma­lan ään­tä. Jos­kus ha­lu­am­me men­nä omia reit­te­jä, ko­keil­la oi­ko­tei­tä. Lop­pu­tu­los on usein, et­tä jääm­me ju­miin em­me­kä pää­se omin voi­min ir­ti. Sil­loin ei au­ta kuin pyy­tää pai­men­ta aut­ta­maan.

Kuun­te­le ja seu­raa hy­vää pai­men­ta! Tun­net hä­net aut­ta­vis­ta kä­sis­tä, tur­val­li­ses­ta ole­muk­ses­ta ja lem­pe­äs­tä ää­nes­tä.

Ee­va Nur­men­nie­mi,

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Po­rin Tel­jän seu­ra­kun­nas­sa

Eeva Nurmenniemi