Mar­ras­kuun 30. päi­vä­nä vie­tim­me en­sim­mäis­tä ad­vent­tia. Seu­ra­kun­nis­sa kai­kui lau­lu "Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka, kii­tet­ty ol­koon Hän, joka tu­lee Her­ran ni­meen."

Per­heis­sa on jo aloi­tet­tu miet­tiä jou­lun val­mis­te­lu­ja. Jou­lu­lah­jat, ruu­at, ys­tä­vien muis­ta­mi­set eri ta­voin stres­saa­vat, toi­sia uu­pu­mi­seen saak­ka. Moni myös miet­tii jou­lua suu­rel­la pe­lol­la, mi­ten sel­vi­än sen tuo­mis­ta pai­neis­ta?

Kui­ten­kin jou­lun to­del­li­nen tar­koi­tus unoh­tuu. Jou­lun viet­to il­man Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa jät­tää mei­dät köy­häk­si. Kos­ka en­ke­lien il­moi­tus pai­me­nil­le kuu­lui; Äl­kää pel­jät­kö sil­lä, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, Va­pah­ta­ja on syn­ty­nyt!

Ra­han val­ta ja bis­nes­maa­il­ma ovat vie­neet jou­lul­ta pois sen ai­don tar­koi­tuk­sen, mik­si vie­täm­me jou­lua. Mei­dän ei pidä alis­tua lii­ke­maa­il­man tuo­miin haas­tei­siin, kos­ka jou­lun to­de­li­nen sa­no­ma tuo meil­le ilon sii­tä, et­tä maa­il­man­kaik­keu­den luo­ja ei ole sit­ten­kään hyl­jän­nyt ja unoh­ta­nut pien­tä ih­mis­tä, vaan on rak­kau­des­saan tul­lut mei­tä lä­hel­le, an­ta­mal­la Poi­kan­sa Jee­suk­sen syn­tyä ih­mi­ses­tä – ih­mi­sek­si. (Joh 3:16). Täs­sä on jou­lun suu­ri sa­no­ma ja ilo.

Ei jou­lua ja sen tun­nel­maa tuo yk­sis­tään lah­jat, jou­lu­ruu­at, tai jou­lu­lau­lut, vaan se to­del­li­suus, et­tä Ju­ma­la uh­ra­si rak­kaan poi­kan­sa mei­dän hy­väk­si. Se on kal­lein jou­lu­lah­ja mitä aja­tel­la saat­taa, Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa, et­tä Hä­nes­sä (Jee­suk­ses­sa) on elä­mä ja yl­tä­kyl­läi­syys, joka on jo­kai­sen ih­mi­sen vas­taa­no­tet­ta­vis­sa.

Jou­lu­lau­lus­sa "En et­si val­taa lois­toa..." sen kol­man­nes­sa sä­kees­sä on osu­vat sa­nat: "Luo köy­hän niin kuin rik­ka­han saa jou­lu iha­na ja yö­hön synk­kään maa­il­man tuo tai­vaan va­loa!" Jou­lus­sa ja sen sa­no­mas­sa on ai­na kyse ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä ja sen tuo­mas­ta rau­has­ta ja ilos­ta.

Kat­so­es­sam­me uu­ti­sia nä­em­me suu­rel­la osal­la ih­mi­siä ole­van suur­ta epä­toi­voa ja ah­dis­tus­ta. Val­ta­vat so­dat ja mel­la­kat ovat saa­neet mo­net maat epä­toi­von val­taan. Kat­sel­les­sa­ni omaa ra­kas­ta syn­nyin­maa­ta­ni Suo­mea, mur­he täyt­tää mie­le­ni, mi­ten ih­mi­set ovat kul­keu­tu­neet kau­ak­si elä­väs­tä Ju­ma­las­ta. Sen seu­rauk­set ovat näh­tä­vis­sä. Voi­ma­kas us­kon­vas­tai­suus on nous­sut kan­sa­kun­tam­me kes­kel­le. Sik­si juu­ri, mei­dän tu­lee kris­tit­tyi­nä ju­lis­taa jou­lun ilo­sa­no­maa "meil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja". Hän on löy­det­tä­vis­sä jo­kai­sel­le et­si­väl­le, sa­moin kuin pai­me­net löy­si­vät Hä­net tal­lin sei­mes­tä. Siu­nat­tua ad­ven­tin ai­kaa kai­kil­le!

Han­nu Puus­tel­li

Pas­to­ri, Ko­ke­mä­en hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta