Maal­li­sen elä­män­sä lop­pu­vai­heis­sa Jee­sus ker­toi ope­tus­lap­sil­leen tu­le­vas­ta kär­si­myk­ses­tään. Tie­to ei men­nyt pe­ril­le ol­len­kaan. Jee­sus naut­ti pää­si­äi­sa­te­ri­an kah­den­tois­ta ope­tus­lap­sen­sa kans­sa ja sen jäl­keen he läh­ti­vät Öl­jy­mä­el­le. Raa­mat­tu ker­too Jee­suk­sen sa­no­neen ope­tus­lap­sil­leen ”Mi­nun sie­lu­ni on sy­väs­ti mur­heel­li­nen, kuo­le­maan as­ti; ol­kaa täs­sä ja val­vo­kaa mi­nun kans­sa­ni.”

Mitä ope­tus­lap­set te­ki­vät? He nuk­kui­vat. Jee­sus oli yhä tus­kai­sem­pi ja ru­koi­li: ”Isä­ni, jos tämä mal­ja ei voi men­nä mi­nun ohit­se­ni, mi­nun sitä juo­mat­ta­ni, niin ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si.”

Sit­ten al­koi ta­pah­tua. Juu­das saa­pui Jee­suk­sen luo lu­kui­san jou­kon kans­sa, mie­kat ja sei­päät kä­sis­sään. Kaik­ki ope­tus­lap­set jät­ti­vät hä­net ja pa­ke­ni­vat. Jee­sus vie­tiin yli­pap­pi Kai­faan eteen. Hän­tä kuu­lus­tel­tiin, ruos­kit­tiin, lyö­tiin, pil­kat­tiin, syl­jet­tiin ja tuo­mit­tiin ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Pit­kä­per­jan­tai­na Jee­sus kuo­li ris­tiin­nau­lit­tu­na. Kuo­le­man het­kel­lä temp­pe­lin vah­va esi­rip­pu re­pe­si kah­tia, maa jä­ri­si ja kal­li­ot hal­ke­si­vat. Sil­loin sa­dan­pää­mies sa­noi: ”To­ti­ses­ti tämä oli Ju­ma­lan Poi­ka.” Jee­sus oli syy­tön ja syn­ni­tön, mut­ta hän kär­si si­nun ja mi­nun syn­tien vuok­si.

Pää­si­äi­sen aa­mu­na Jee­suk­sen hau­dal­le men­neet nai­set ko­ki­vat suu­ren yl­lä­tyk­sen, hau­ta oli tyh­jä. Jee­sus oli nous­sut ylös ja voit­ta­nut kuo­le­man val­lan. Mi­ten upe­aa on­kaan tä­nä­kin pää­si­äi­se­nä lau­laa: ”Hän elää! Hän elää! Hän ylös­nous­sut on. Hän mat­kal­la mua loh­dut­taa ja joh­taa voit­to­hon. Hän elää! Hän elää! Suo voi­man päi­vit­täin. Sä ky­syt, mis­tä tie­dän sen. Hän on mun syöm­mes­säin.”

Rit­va San­to­nen

Sa­ta­kun­nan Exo­dus­ryh­mä ry

Ritva Santonen