Mul­ti­mil­jö­nää­ri as­te­li ri­pein as­ke­lin koh­ti Mes­ta­ria. Tämä ri­kas mies oli miet­te­li­äs, on­ko­han hä­nel­le va­rat­tu­na paik­ka Jee­suk­sen saar­naa­mas­ta val­ta­kun­nas­ta. Koko ikän­sä tuo omai­suu­ten­sa suu­rek­si ker­ryt­tä­nyt mies oli nou­dat­ta­nut sää­dök­siä ja la­ke­ja. Mut­ta Mes­ta­ri yl­lät­ti­kin rik­kaan mie­hen, sai hä­net häm­men­ty­mään ja mur­heen val­taan.

”Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en”, vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.” Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta.

Ri­kas mies oli tul­lut Jee­suk­sen luok­se, mie­les­tään nöy­rä­nä ja täy­del­li­ses­ti val­mii­na Tai­vaan val­ta­kun­taan. Jee­sus ot­ti mie­hel­tä luu­lot pois.

On­ko mei­dän tul­kit­ta­va, et­tä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on os­tet­ta­vis­sa, kun on vain riit­tä­väs­ti ra­haa. Ei, sil­lä Jee­sus tie­si mi­ten nuo­ri mies tu­li­si vas­taa­maan. Nuo­ren mie­hen on­gel­ma oli sii­nä, et­tä hän lait­toi omai­suu­ten­sa kai­ken edel­le, jopa ju­mal­suh­teen edel­le. Omai­suus oli hä­nel­le niin ra­kas, et­tei hän voi­nut sii­tä luo­pua mis­tään hin­nas­ta. Sen vuok­si rik­kaus ja omai­suus tu­li­vat mie­hel­le syn­nik­si, ja se erot­ti hä­net Ju­ma­las­ta. Mis­sä on yh­des­sä koh­den rik­ko­nut, sii­nä on rik­ko­nut kai­kes­sa.

Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Kuka sit­ten voi pe­las­tua?” Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.”

On­ko si­nul­la jo­kin asia, joka erot­taa si­nut Ju­ma­lan rak­kau­des­ta? Sil­lä ta­voin, et­tä se on si­nul­le tär­ke­äm­pi, kuin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, ian­kaik­ki­sen elä­män val­ta­kun­ta. Voit ol­la up­po­ri­kas ja sil­ti si­säl­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, jos rik­kau­det ei­vät syr­jäy­tä Ju­ma­laa elä­mäs­sä­si. Voit ol­la ru­ti­köy­hä ja ul­ko­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, jos Ju­ma­la ei mah­du elä­mä­si suun­ni­tel­miin.

Si­nu­a­kin kut­su­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tun­nus­ta rik­ko­muk­se­si eli syn­ti­si. Ota vas­taan pe­las­tus joka on si­nu­a­kin var­ten val­mis­tet­tu. Ju­ma­lan Hen­ki on us­ko­van sy­dä­mes­sä to­dis­ta­en, et­tä tämä on Ju­ma­lan lap­si, tai­vaan aar­tei­den pe­ril­li­nen.

Täl­löin mah­do­ton on tul­lut mah­dol­li­sek­si. Mikä on ih­mi­sel­le mah­do­ton­ta, pe­las­tu­mi­nen omin an­si­oin, on Jee­suk­seen us­ko­en mah­dol­lis­ta, pe­las­tu­mi­nen ris­tin työn kaut­ta.

Sa­mu­el Mä­ki­nen

Pas­to­ri, Kan­san­lä­he­tys

Samuel Mäkinen