Nyt vie­te­tään toi­nen sun­nun­tai lop­pi­ai­ses­ta -ai­kaa, tä­män päi­vän ai­hee­na on ”Jee­sus il­mai­see ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa”.

Kaa­nan häi­tä (Joh. 2:1–11) ku­vaa­va evan­ke­liu­min koh­ta oli ai­koi­naan yk­si lop­pi­ai­sen ai­heis­ta. Kun ker­to­mus tie­tä­jis­tä lii­tet­tiin kes­ki­a­jal­la lop­pi­ai­seen, evan­ke­liu­mi­teks­ti Kaa­nan häis­tä si­joi­tet­tiin toi­seen lop­pi­ai­sen jäl­kei­seen sun­nun­tai­hin. Näin kirk­ko­vuo­des­sa siir­ry­tään Jee­suk­sen lap­suu­des­ta hä­nen jul­ki­sen toi­min­tan­sa al­kuun. Jee­sus kut­suu ih­mi­siä nä­ke­mään Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min Kaa­nan häi­tä ku­vaa­va koh­ta nos­taa esiin yh­den hen­ki­lön, joka voi ol­la esi­ku­va­na myös mo­nel­le kris­ti­tyl­le, eli ky­sees­sä on Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria. Jo en­nen ope­tus­lap­sia Ma­ri­al­la on syvä us­ko Jee­suk­seen. Kris­tit­ty saa tul­la Jee­suk­sen eteen yh­tä suu­rel­la us­kol­la ja luot­ta­muk­sel­la kuin Ma­ria. Hä­nes­tä ker­ro­taan: Vii­ni lop­pui kes­ken, ja äi­ti sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Heil­lä ei ole vii­niä.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”An­na mi­nun ol­la, nai­nen. Mi­nun ai­ka­ni ei ole vie­lä tul­lut.” Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se”. Ma­ria to­te­aa yk­sin­ker­tai­ses­ti puut­teen: ”Heil­lä ei ole vii­niä”. Ja kun Jee­sus vas­taa, et­tei hä­nen het­ken­sä ole vie­lä tul­lut, Ma­ria ei an­na pe­rik­si: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se”.

Ma­ria on esi­merk­ki pe­rik­si­an­ta­mat­to­mas­ta ru­kouk­ses­ta ja luot­ta­muk­ses­ta Ju­ma­laan. Ju­ma­la ei vaa­di ih­mi­sel­tä täy­del­lis­tä us­koa, niin mo­net ker­rat ope­tus­lap­set­kin kom­pu­roi­vat oman us­kon­sa kans­sa. Ja niin mo­net ker­rat Jee­sus nos­ti ope­tus­lap­set ja­loil­leen ja näyt­ti heil­le suun­nan hei­dän elä­mäs­sään.

Pet­ja Pi­no­mä­ki

Seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Meri-Po­rin seu­ra­kun­ta