Tiia Jo­ki­sa­lo

En­si vii­kol­la jär­jes­tet­tä­väs­sä Yri­tys­foo­ru­mis­sa kuul­laan Eli­na Sal­mi­va­laa yh­des­sä Mark­ku Ki­vi­sen ja Pe­ter Ves­ter­bac­kan kans­sa. Kes­kus­te­lun ai­hee­na on, on­ko Suo­mi yrit­tä­jän unel­ma vai pai­na­jai­nen.

– Jos nois­ta kah­des­ta pi­täi­si va­li­ta, kyl­lä se kai­kes­ta huo­li­mat­ta on unel­ma. En kadu yh­tä­kään yrit­tä­jyy­den päi­vää. Mi­kään ei ole niin pal­jon omis­sa kä­sis­sä kuin yrit­tä­jyys, se tar­jo­aa va­paut­ta teh­dä töi­tä omal­la ta­val­la. Ja jos ha­lu­aa, myös mah­dol­li­suu­den me­nes­tyä.

Eli­na Sal­mi­va­la tie­tää mis­tä pu­huu, sil­lä hän aloit­ti yrit­tä­jyy­ten­sä yh­den nai­sen vuok­ra­fir­mas­ta, jos­ta kas­voi vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na sa­to­ja ih­mi­siä työl­lis­tä­vä ta­lous- ja hen­ki­lös­tö­hal­lin­non asi­an­tun­ti­ja­or­ga­ni­saa­tio. Hän myi yri­tyk­sen­sä vuon­na 2022 ja net­to­si kau­pois­ta it­sel­leen seit­se­män­nu­me­roi­sen sum­man.

Sal­mi­va­lan tär­kein spar­raa­ja ja pei­li on hä­nen avi­o­mies, jon­ka kans­sa hän on vuo­sien ai­ka­na käy­nyt lu­ke­mat­to­mia kes­kus­te­lu­ja yrit­tä­jyy­des­tä, muun mu­as­sa sii­tä, mikä on me­nes­tyk­sen sa­lai­suus.

– Olen näh­nyt ti­li­toi­mis­tos­sa sa­to­ja, jol­lei tu­han­sia yri­tyk­siä, yrit­tä­jiä, yh­dis­tyk­siä ja sää­ti­öi­tä. On mie­len­kiin­tois­ta, mi­ten sa­mal­la alal­la, sa­man­lai­sin edel­ly­tyk­sin toi­mi­vat yri­tyk­set voi­vat me­nes­tyä niin eri ta­voin. Jos me­nes­tys­tä ei tule, väi­tän, et­tei syy­nä ole ve­ro­tus, ei by­rok­ra­tia, ar­von­li­sä­ve­ro, ei vi­ra­no­mai­set, vaan jo­tain muu­ta, hän miet­tii ja jat­kaa:

– Hy­vät läh­tö­koh­dat ovat yrit­tä­jäl­lä, joka ha­lu­aa me­nes­tyä, jol­la on ky­kyä ja tai­toa ja joka ko­kee, et­tei hän ole lou­kus­sa yrit­tä­jyy­des­sä, vaan jol­la riit­tää us­ko ja kär­si­väl­li­syys jat­kaa eteen­päin.

Ajat ovat ko­e­tel­leet lä­hi­vuo­si­na mo­nia yrit­tä­jiä, Suo­men ta­lous­ti­lan­ne jo pi­dem­pään­kin.

– Yrit­tä­jäil­mas­to on ko­vin eri­lai­nen kuin mitä se oli vaik­ka pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Mut­ta myös mark­ki­noi­den vaa­ti­muk­set ovat ki­ris­ty­neet. Tuon­ne ei voi syöt­tää enää mitä ta­han­sa, os­ta­jat ovat vaa­ti­via ja tie­toi­sia. Ja pie­ny­rit­tä­jiä ko­et­te­lee se to­si­a­sia, et­tä pal­ve­lui­ta ei käy­te­tä täs­sä ajas­sa enää sa­mal­la ta­val­la, kos­ka sii­hen ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ole va­raa.

Sal­mi­va­la toi­voi­si nä­ke­vän­sä Suo­men, jos­sa pie­ny­rit­tä­jiä tu­et­tai­siin ai­em­paa enem­män. Hän us­koo, et­tä myös työl­li­syys­ti­las­tot näyt­täi­si­vät to­den­nä­köi­ses­ti hy­vin pal­jon pa­rem­mil­ta.

– Mik­si em­me ota Suo­meen sel­lais­ta am­mat­ti­luok­kaa kuin it­sen­sä työl­lis­tä­jät? Tämä oli­si työ­suh­teen ja yrit­tä­jyy­den vä­li­muo­to, jos­sa ei oli­si tar­koi­tus­kaan kas­vaa isok­si työl­lis­tä­jäk­si tai yri­tyk­sek­si, vaan tar­koi­tus on, et­tä ih­mi­nen elät­täi­si omal­la työl­lään it­sen­sä ja per­heen­sä. Tätä vä­li­muo­toa val­tio voi­si tu­kea ke­ven­ne­tyl­lä ve­ro­tuk­sel­la tai muul­la vas­taa­val­la.

Sal­mi­va­la us­koo myös jat­ku­vaan it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen. Hän ei jää­nyt yri­tys­kaup­po­jen jäl­keen laa­ke­reil­leen, vaan pe­rus­ti ti­lin­tar­kas­tu­syh­tei­sö Elin­kaa­ri Oy:n ja jat­kaa ti­lin­tar­kas­ta­ja­na.

– Joko py­syt ke­hi­tyk­ses­sä mu­ka­na tai sit­ten olet ul­ko­na. Jos jäät am­mat­ti­tai­dol­li­ses­ti jäl­keen, ei pär­jää. Yk­si tär­keim­piä asi­oi­ta on imeä uut­ta tie­toa, ja ke­hit­tää niin it­se­ään kuin yri­tys­tään. Meil­lä oli Eco­nia-ai­koi­na jat­ku­vas­ti yri­tyk­ses­sä ke­hi­tys-, IT-, vien­ni­ne­dis­tä­mis­hank­kei­ta ja oh­jel­mis­to­hank­kei­ta ja tie­ten­kin myös kou­lu­tim­me hen­ki­lös­töä sään­nöl­li­ses­ti. Näin olen it­se­kin teh­nyt läpi työ­u­ra­ni. Se toki mak­soi, mut­ta oli sen ar­vois­ta.