Sei­ja Väre

Jaak­ko ja Ol­li Oja­mo ovat tyy­ty­väi­siä saa­maan­sa huo­mi­o­no­soi­tuk­seen. Pie­nes­tä as­ti yrit­tä­jä­hen­ki­set vel­jek­set pe­rus­ti­vat fir­man­sa vuon­na 2007.

– Tämä tun­nus­tus tun­tuu ää­ret­tö­män hy­väl­le, kun tie­tää et­tä maa­kun­ta on täyn­nä toi­nen tois­taa pa­rem­pia yri­tyk­siä, Ol­li Oja­mo to­te­aa.

Hä­nen mie­les­tään kii­tos kuu­luu hei­dän 15–17-päi­sel­le jou­kol­leen – ja koko ky­läl­le.

Yri­tyk­sen tie me­nes­tyk­seen al­koi pie­nis­tä put­ki­per­ho­ai­hi­ois­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä tar­vik­keis­ta. Put­ki­per­ho tun­net­tiin jo 1900-lu­vul­la.

– Is­käl­lä oli mes­sin­ki­va­li­mo ja sor­ve­ja. Aloim­me teh­dä mes­sin­ki­tan­gois­ta per­ho­ai­hi­oi­ta, kun ha­lu­sim­me hel­pot­taa per­hon­si­don­taa, Jaak­ko Oja­mo ker­too.

Yri­tys­toi­min­ta laa­je­ni ja pik­ku­hil­jaa ra­ken­net­tiin uu­sia hal­le­ja sekä os­tet­tiin oma sor­vi. Sitä mu­kaa ha­lut­tiin li­sä­tä vien­tiä. Seu­raa­va in­no­vaa­tio oli joen par­taal­la sei­so­neen Liu­ta­lan van­han, tyh­jil­lään ol­leen sa­ha­ra­ken­nuk­sen kun­nos­ta­mi­nen ho­tel­lik­si. Suku tuli apuun, sil­lä eno tai­taa pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen.

– Sii­tä al­koi mat­kai­lu. En­sim­mäi­nen ka­las­tu­sop­paam­me oli Har­ri Lun­de­lin. Hä­nel­lä oli vuo­sien ko­ke­mus ka­las­tuk­ses­ta ul­ko­mai­ta myö­ten.

Ke­hi­tys­tä tar­vit­tiin li­sää ja seu­raa­vak­si kek­sit­tiin Spin­tu­be-vie­he eli pai­no­tet­tu per­ho, jota voi heit­tää vir­ve­lil­lä. Isos­ta Spin­tu­be-hau­ki­per­hos­ta nap­sah­ti Eu­roo­pan par­haan tuot­teen pal­kin­to. Sit­ten huo­mat­tiin so­men kas­va­va mer­ki­tys ja alet­tiin tuot­taa Yo­u­tu­be-vi­de­oi­ta, joi­den kaut­ta an­ne­taan ka­las­tu­so­pas­tus­ta ko­tiin.

– En­sim­mäi­si­nä vii­te­nä vuo­te­na seu­raa­jia oli tu­hat, nyt on lä­hes 60 000, mie­het ker­to­vat.

Seu­raa­vak­si ke­hi­tel­tiin tuot­teis­to pilk­ki­jöil­le.

– Olim­me pi­o­nee­re­ja kek­sies­säm­me, et­tä ji­gil­lä voi pilk­kiä.

Yleisö kuunteli Olli Ojamon esitystä Merikarvianjoki -päivässä 2023. Kuva: Seija Väre

Yleisö kuunteli Olli Ojamon esitystä Merikarvianjoki -päivässä 2023. Kuva: Seija Väre

Jaak­ko Oja­mon ide­as­ta laa­jen­taa mat­kai­lua me­ren suun­taan syn­tyi Sea pa­no­ra­ma -hu­vi­la me­ren ran­nal­le, sekä myö­hem­min toi­nen ja kol­mas­kin. Nyt heil­lä on ran­nas­sa myös ve­ne­tal­lit, jois­sa kaik­ki val­mii­na odot­taa asi­a­kas­ryh­miä.

Eu­me­ri­lai­set ko­ke­vat tär­keik­si saa­da nuo­ret kiin­nos­tu­maan ka­las­tuk­ses­ta. Sii­nä­kin he ovat on­nis­tu­neet. Kun­nan ja ka­la­kier­rok­sen yh­teis­työl­lä sekä mui­den yrit­tä­jien kans­sa ver­kos­toi­tu­mal­la syn­tyi myös Me­ri­kar­vi­an­jo­ki-päi­vä va­pun tie­tä­mil­le.

– Vii­me ke­vää­nä mu­ka­na oli 2 500 hen­keä. Lin­ja-au­to­ja tuli Sa­vos­ta as­ti. Kes­ki­ös­sä oli­vat nuo­ret, jot­ka saa­vat sil­loin ka­las­taa il­mai­sek­si.

Nyt ei tule lunta tupaan – Jaakko ja Olli Ojamon kalastuskeskuksen uusi kokoustila Merikarvialla on samalla näköalahuone. Kuva: Seija Väre

Nyt ei tule lunta tupaan – Jaakko ja Olli Ojamon kalastuskeskuksen uusi kokoustila Merikarvialla on samalla näköalahuone. Kuva: Seija Väre

Mikä sit­ten on me­nes­tyk­sen sa­lai­suus?

Vel­jes­ten in­to­hi­mo­na on ai­na ol­lut ka­las­tus.

– Olem­me asu­neet pie­nes­tä as­ti lä­hel­lä vet­tä. Kou­lu­päi­vien jäl­keen ei tar­vin­nut miet­tiä, min­ne men­nään.

Kii­tos­ta saa­vat hei­dän van­hem­pan­sa, jot­ka ei­vät kos­kaan jar­rut­ta­neet poi­kien in­toa. Vel­jek­set poh­ti­vat, et­tä pi­tää vain us­koa it­seen­sä ja omaan te­ke­mi­seen­sä.

– Em­me oli­si sil­loin 20 vuot­ta sit­ten ar­van­neet, et­tä täs­tä tu­lee näin iso brän­di.

Mie­het ovat huo­man­neet, et­tä yrit­tä­jien ar­vos­tus on li­sään­ty­nyt vä­hät­te­lyn ja ka­teu­den vä­hen­ty­mi­sen myö­tä. Tänä ai­ka­na myös ar­vo­maa­il­ma on muut­tu­nut.

– On muis­tet­ta­va kat­soa pei­liin, et­tä sinä it­se ja per­hee­si voit­te hy­vin. Työn­te­ko tu­lee vas­ta kak­ko­se­na.

Yrit­tä­jät ovat oi­val­ta­neet, et­tei kaik­kea maa­il­mas­sa tar­vit­se it­se osa­ta.

– Olem­me us­kal­ta­neet pal­ka­ta it­se­äm­me tai­ta­vam­pia hen­ki­löi­tä töi­hin, sil­lä he­hän ne oi­ke­as­ti fir­maa pyö­rit­tä­vät. Iso kii­tos heil­le!

Mie­het miet­ti­vät, et­tä tar­vi­taan hul­lu­ja yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­seen ja vii­sai­ta sen ke­hit­tä­mi­seen.

– Jaa­kon ei tar­vit­se pu­hua ruot­sia, ei­kä mi­nun käyt­tää ex­ce­liä, sil­lä nii­tä var­ten on pa­rem­mat ih­mi­set, Ol­li poh­tii.