Viikon sana: Kohti iloa
Meillä on tässä elämässä paljon sellaisia kysymyksiä, joihin emme osaa vastata. Emmekä aina ymmärrä asioiden tarkoitusta.
Tulevan sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus kertoo opetuslapsilleen: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Nuo Jeesuksen sanat herättivät opetuslapsissa hämmennystä. He eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus noilla sanoilla tarkoitti. Jeesus huomasi opetuslasten ihmetyksen ja selitti heille: ”Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.”
Aivan hiljattain vietimme pääsiäistä. Pitkäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin ja kaikki näytti synkälle. Opetuslapset olivat varmasti tuolloin järkytyksestä suunniltaan. Pian kaikki murhe kuitenkin muuttui iloksi, kun Jeesus nousi ylös kuolleista. Epätoivo kääntyikin toivoksi.
Me emme pysty täysin ymmärtämään tämän elämän ja sen eri vaiheiden tarkoituksia. Eikä meidän varmasti aina tarvitsekaan kaikkea ymmärtää. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että murheemme ja tuskamme muuttuu vielä iloksi. Jeesuksen antamat lupaukset opetuslapsille koskettavat myös meitä nyt.
Tämä meidän maailmamme on täynnä pulaa ja puutetta, hätää ja epätoivoa. Mutta Jeesuksessa Kristuksessa on meidän toivomme. Me saamme vielä jonain päivänä nähdä hänet ja silloin kaikki tuska väistyy ilon tieltä. Ja kaikelle tässä elämässä löytyy tarkoitus.
Erilaisten murheiden ja raskaiden elämänvaiheiden keskellä toivoa voi olla joskus vaikeaa löytää. Meidän ei kuitenkaan tarvitse pärjätä tällä tiellä yksin. Saamme pyytää voimaa ja kärsivällisyyttä Jeesukselta. Hän kulkee tällä tiellä meidän kanssamme. Hän pitää meitä kädestä läpi vaikeiden vaiheiden ja ottaa meidät syliinsä, kun pääsemme perille.
Anna Perkiökangas
Vs. kappalainen, Nakkilan seurakunta
Anna Perkiökangas
