Yri­tys et­sii te­ki­jää, mut­ta ei löy­dä so­pi­vaa ih­mis­tä. Sa­maan ai­kaan toi­sel­la on tut­kin­to, jol­le ei löy­dy käyt­töä. Tämä ris­ti­rii­ta on yk­si työ­e­lä­mäm­me kes­kei­sis­tä haas­teis­ta. Kyse ei ole vain suh­dan­teis­ta, vaan myös sii­tä, mi­ten kou­lu­tus­ta oh­ja­taan.

Suo­mes­sa kou­lu­tuk­seen luo­te­taan syys­tä. Se on ol­lut pit­kään vah­vuu­tem­me ja hy­vin­voin­nin pe­rus­ta. Sik­si kor­ke­a­kou­lu­tuk­sen li­sää­mi­nen näyt­täy­tyy hel­pos­ti it­ses­tään hy­vä­nä ta­voit­tee­na. Haas­te syn­tyy, kun ky­sym­me, mi­hin teh­tä­viin val­mis­tu­taan ja työl­lis­ty­tään. Kaik­ki ei­vät voi työl­lis­tyä asi­an­tun­ti­ja­teh­tä­viin tai ol­la yrit­tä­jiä. Sik­si kou­lu­tus­po­li­tii­kas­sa on us­kal­let­ta­va pu­hua myös tar­pees­ta, suun­nas­ta ja ra­jal­li­suu­des­ta.

Ta­voi­te li­sä­tä kor­ke­a­kou­lu­tet­tu­jen mää­rää on si­nän­sä pe­rus­tel­tu. On­gel­ma syn­tyy, jos mää­räl­li­nen ta­voi­te al­kaa oh­ja­ta lii­kaa suh­tees­sa työn to­del­li­seen ky­syn­tään. Sil­loin kou­lu­tam­me li­sää aloil­le, joil­la kil­pai­lu ki­ris­tyy, ja sa­mal­la si­vuu­tam­me alat, joil­la te­ki­jöis­tä on pula.

Tämä nä­kyy ar­jes­sa. Vä­lil­lä kuu­lem­me esi­merk­ke­jä, jois­sa yk­sin­ker­tai­seen pal­ve­lu­työ­hön ha­kee ih­mi­nen jopa toh­to­rin pa­pe­reil­la Yk­sit­täi­set ta­pauk­set ei­vät ker­ro kaik­kea, mut­ta il­miö on tun­nis­tet­ta­va: kou­lu­tus ja työ ei­vät koh­taa riit­tä­vän hy­vin. Sa­mal­la osa alois­ta kär­sii kroo­ni­ses­ta osaa­ja­pu­las­ta.

Ta­lous­ti­lan­ne kär­jis­tää on­gel­maa. Taan­tu­ma jar­rut­taa rek­ry­toin­te­ja, mut­ta ei sil­ti se­li­tä kaik­kea. Kou­lu­tuk­sen vai­ku­tuk­set nä­ky­vät vii­veel­lä. Kun suun­taa kor­ja­taan, ol­laan usein jo myö­häs­sä. Ti­lan­net­ta oh­jaa myös ra­hoi­tus­mal­li. Kun ra­hoi­tus pai­not­tuu tut­kin­to­jen mää­rään, op­pi­lai­tok­sil­la on kan­nus­tin kas­vat­taa vo­lyy­mia siel­lä, mis­sä ha­ki­joi­ta riit­tää. Tämä ei ai­na vas­taa työ­e­lä­män to­del­lis­ta tar­vet­ta.

Myös to­teu­tus­ta­vat vai­kut­ta­vat. Verk­ko-ope­tus li­sää saa­vu­tet­ta­vuut­ta ja jous­ta­vuut­ta, ja hyvä niin. Sa­mal­la se voi kui­ten­kin oh­ja­ta ky­syn­tää koh­ti kou­lu­tuk­sia, joi­ta on help­po suo­rit­taa, ei vält­tä­mät­tä koh­ti alo­ja, joil­la työ­mah­dol­li­suu­det ovat par­haat. Vaa­ra­na on, et­tä li­sä­tään kou­lu­tus­ta sin­ne, mis­sä ha­ki­joi­ta on eni­ten, ei sin­ne, mis­sä osaa­jia tar­vi­taan eni­ten.

Sik­si kou­lu­tuk­sen laa­dul­li­nen oh­jaus on nyt rat­kai­se­vaa. Pelk­kä tut­kin­to­jen mää­rä ei rii­tä. Tar­vi­taan tii­viim­pi yh­teys työ­e­lä­män tar­pei­siin, alu­eel­li­seen ky­syn­tään ja val­mis­tu­nei­den työl­lis­ty­mi­seen. On myös tär­ke­ää erot­taa nuor­ten tut­kin­to­kou­lu­tus, työs­sä ole­vien täy­den­nys­kou­lu­tus ja alan­vaih­to toi­sis­taan.

Kou­lu­tuk­sen teh­tä­vä ei ole vain tuot­taa tut­kin­to­ja. Sen teh­tä­vä on var­mis­taa, et­tä osaa­mi­nen ja työ löy­tä­vät toi­sen­sa ajois­sa. Muu­ten ris­ki­nä on, et­tä ra­ken­nam­me jär­jes­tel­mää, joka pal­ve­lee it­se­ään pa­rem­min kuin yh­teis­kun­taa.

Jaak­ko Sou­kai­nen

Hal­li­tuk­sen jä­sen, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät