Painoarvoa paikallisuuteen – Satakunnan Yrittäjät ja osa sen jäsenyrityksistä jättivät kannanoton Porin kaupungin teknisen toimialan kilpailutusmalleihin
Vesa-Pekka Järvelä
Porin seudun viimeaikaisissa rakennuskohteiden kilpailutuksissa on urakkamuodoksi valikoitunut KVR-urakka, ja yhdessä tapauksessa jopa erikoisempi yhteistoiminnallinen KVR-urakka. Kokonaisvastuurakentaminen eli KVR-urakka tarkoittaa sitä, että urakoitsija huolehtii koko rakennushankkeen toteuttamisesta mukaan luettuna kokonaiskoordinointi ja suunnittelu. Tällöin rakennuttaja on sopimussuhteessa vain urakoitsijaan, ja urakoitsijan alaisina toimivat suunnittelijat ja aliurakoitsijat.
– Kyseinen hankintamalli aiheuttaa sen, että esimerkiksi Satakunnan alueella toimivat paikalliset LVIS-yritykset eivät tee tarjouksia suoraan paikallisen elinvoiman mahdollistamisesta vastuussa olevalle taholle eli Porin kaupungille, vaan ovat täysin KVR-urakan toteutukseen pystyvän rakennusyrityksen armoilla, kertoo Satakunnan Yrittäjien toimitusjohtaja Markku Kivinen.
Hänen mukaansa Porin kaupungin teknisen toimialan rakennuskohteiden toteutusten kilpailutusmallit aiheuttavat huolta paikallisissa rakennusalan ja teknisen alan (LVIS) yrityksissä.
– Osa rakennus- ja LVIS-jäsenyrittäjistämme on ottanut asian tiimoilta yhteyttä järjestöömme. Yhteisessä kannanotossa heidän kanssaan Satakunnan Yrittäjät ehdotti, että Porin kaupunki järjestäisi paikallisille rakennus- ja LVIS-alan pk-yrittäjille tilaisuuden, jossa asiaa käytäisiin avoimesti läpi.
Koska KVR-mallin muotoiset toteutukset sisältävät urakoitsijan toimesta kokonaan urakan koordinoinnin ja suunnittelun, vaativat ne jo tarjouspyyntöön vastaamisvaiheessa erittäin paljon resursseja ja suunnittelutunteja.
– Näitä resursseja on ymmärrettävästi enemmän sijoitettavissa valtakunnallisilla rakennusliiketoimijoilla kuin selkeämpiin tarjousmalleihin tottuneilla paikallisilla toimijoilla.
Monivaiheisen ja -muotoisen urakkamallin kautta alueelliset rakennusurakat ohjautuvat todennäköisimmin suunnitteluresursseiltaan ylivoimaisimmille valtakunnallisille toimijoille.
– Se tarkoittaa paikallisen alihankintaverkoston suhteen sitä, että kyseiset valtakunnalliset toimijat käyttävät toteutuksissaan vain myös omien alihankintaverkostojensa toimijoita ajattelematta mitenkään sen vaikutuksia toteutuskohteen paikalliseen elinvoimaan. Urakan ja rakennuskohteen tilaajalla – eli kuntalaisten veroeurojen käyttäjällä – pitää kuitenkin aina näissä toteutustapauksissa olla vastuu tehdä selkeä yritysvaikutusten arviointi ja selvittää alueellisen investointieuron vaikutukset paikallisen pääurakoitsijan ja paikallisen alihankintaverkoston toteutuksen kautta, sanoo Kivinen.
Kannanoton takana olevat korostavat, että paikallisia toimijoita paremmin hyödyntämällä saadaan selkeitä merkittäviä etuja verrattuna valtakunnallisen toimijan toteuttamaan malliin.
– Valtakunnallisen toimijan toteutuksissa paikallisten yritysten liikevaihto pienenee, mikä vaikuttaa suoraan kunnan yhteisöveron määrään. Paikallisten yritysten toteutuksen kautta myös paikallinen työllisyys paranee ja vaikuttaa suoraan alueellisen ansioverotulon määrään kunnalle. Lisäksi paikallisen työllistämisen kautta työttömän työnhakijan kustannukset ovat pois kunnan työllistämismenoista.
Alueellisen toimialan yritysverkoston elinvoimaisuuden kautta on suora kerrannaisvaikutus useisiin paikallisyritysten kanssa yhteistyössä oleviin palvelu- ja tuotetoimittajiin ja sitä kautta koko alueen elinvoimaisuuden varmistamiselle.
– Paikallisen toiminnan huomioimiseksi ja paikallisen yritystoiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi onkin erittäin tärkeää, että Porin kaupunki suunnittelee tulevat toteutusmallit siten, että keskustelua käydään aktiivisesti paikallisten toimijoiden kanssa urakkamallista. Suunnittelussa on otettava huomioon paikallisen toimitusverkoston mahdollisuudet osallistua tulevien toteutusten tarjoamiseen mahdollisimman laajasti.
Kyseistä keskustelua toivotaan käytävän avoimesti ja koko ajan miettien päätösten vaikutuksia paikallisen elinvoiman kannalta.
– Sanelupolitiikkaan perustuvasta vuoropuhelusta ei ole millekään osapuolelle hyötyä, tähdentää Kivinen.
Porin teknisen toimialan päättäjiin kuuluvat Markku Koppelomäki ja Mikael Ropo vastaanottivat Mika Rajamäen, Rami Viitasaaren ja Markku Kivisen sekä ison jäsenjoukon yhteisen kannanoton.
Alan toimijat ahtaalla
Kannanoton jättivät Porin Kaupungintalon valtuustosalissa 7. joulukuuta Satakunnan Yrittäjät ry ja Porin Yrittäjät ry sekä iso joukko alan paikallisia yrittäjiä. Mukana olivat myös merkittävät porilaiset rakennusliikkeet MVR-Yhtymä Oy ja Astora-Rakennus Oy.
Kannanottoa olivat vastaanottamassa teknisen alan toimialajohtaja Markku Koppelomäki, teknisen lautakunnan puheenjohtaja Mikael Ropo ja tilayksikön päällikkö Mikko Viitala.
MVR:n toimitusjohtajan Rami Viitasaaren mukaan KVR-mallissa talotekniikkayrityksillä ei ole mitään mahdollisuutta osallistua kilpailutukseen.
– Vaaditun sisältöisen tarjouksen tekeminen on hyvin kallista. Mahdollisten aineistovaatimusten pitäisi olla kevyemmät, jotta kynnys tarjota olisi matalampi. Yritys- ja henkilöstöreferenssejä ei pk-sektorilla välttämättä ole, koska Satakunnan alueella, jossa paikalliset pk-yritykset pääosin toimivat, eri urakkamallit eivät ole olleet käytössä julkisella puolella. Valtakunnallisilla yhtiöillä on - tällöin kilpailutus ei ole tasapuolista.
Viitasaaren mukaan pisteytys on aina arviointia, joka ei perustu faktoihin.
– Ne ovat yksilöiden mielipiteitä ja niitä ei koeta reiluksi menettelyksi. Siksi niitä hyvin usein riitautetaan tai pyydetään oikaisupyyntöjä. KVR-kohteet menevät usein isoille valtakunnallisille tai monikansallisille yhtiöille. Varmasti kaikki ymmärtävät, että heidän hintansa on monestakin syystä paljon korkeampi. Hintaa nostavat muun muassa isommat katetavoitteet, isommat organisaatiokulut, tarjouksen rakentaminen, isompi riskiprosentti jne.
Viitasaari korostaa paikallisen yrittäjyyden suurta merkitystä.
– Kun yritykset kasvavat ja palkkaavat lisää henkilökuntaa, niin verotulot kasvavat. Syntyy uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Yritykset uskaltavat investoida ja laajentua.
Viitasaaren mukaan opiskelijoille syntyy harjoittelu- ja työpaikkoja.
– Koulut säilyvät ja koulutustarjonta lisääntyy. Opiskelijat jäävät paikkakunnalle. Syntyy yrityksiä, asuntoja, työpaikkoja, uusia ihmisiä, kehitystä, palveluita jne. Nämä asiat vain ruokkivat lisää ja kierre on loputtoman positiivinen ja syntyy kasvukeskus, joka elää elinvoimasta. Ei tämä siis niin vaikeata ole, korostaa Viitasaari ja muistuttaa, että suunta voi toki olla päinvastainenkin.
– Siksi mahdollisuus ja edellytykset saada työtä on oltava myös jatkossa. Jos paikalliset pk-yritykset eivät pysty osallistumaan kilpailutuksiin, eivätkä saa töitä, työt menevät valtakunnallisille ja kansallisille yhtiöille. Seurauksena on, että yritykset lomauttavat, ne pienenevät, kehitys tyrehtyy ja lopulta jonkun ajan kuluttua toiminta loppuu hyvin helposti kannattamattomana. Näin syntyy työttömyyttä, verotulojen pienemistä, väestökatoa ja monenlaista taantumaa.
Viitasaari huomauttaa, että Satakunnan markkina-alue on pieni ja jokainen työ on tärkeä pk-yrityksille.
– Tunnistetaan paikalliset toimijat, ymmärretään miten he ja niiden organisaatiot toimivat. Toimitaan heitä varten eikä toisinpäin. Tehdään asiakirjoista selvät ja jätetään kaikki tarpeettomat asiat pois.
Viitasaaren toive on, että paikallisille yrityksille annettaisiin mahdollisuus reiluun kilpailutukseen ja tehtäisiin kohteista heitä kiinnostavia.
– Paikalliset yritykset ja niiden työntekijät ovat ja pysyvät täällä. He käyttävät palveluita ja pyörittävät yhteiskuntaa. Valtakunnallisilla yrityksillä on laaja aliurakoitsijaverkostonsa, ja reissumiehet tulevat ehkä vain käymään täällä yhden projektin verran. Paikalliset yritykset siis antavat turvaa kunnille ja kaupungeille ja niiden ihmisille. Heitä on kohdeltava sillä arvokkuudella.
Astora-Rakennus Oy:n toimitusjohtajan Mika Rajamäen mukaan tulevaisuus tulee olemaan haasteellinen paikallisille rakennusalalla toimiville yrityksille ja niissä työskenteleville ammattilaisille, ellei julkisella puolella tulla rakentamaan ja viemään uusia hankkeita rohkeasti eteenpäin.
– Niin Porissa kuin muuallakin Satakunnassa me tarvitsemme rohkeutta kehittää ja uudistaa ympäristöämme – ei ainoastaan työllistymisen näkökulmasta vaan myös Porin ja koko Satakunnan alueen kilpailukyvyn ja vetovoiman vahvistamiseksi ja takaamiseksi, sanoo Rajamäki.
Haasteellinen ja epävarma markkinatilanne sekä tapa, jolla mm. julkiset rakennushankkeet tällä hetkellä kilpailutetaan, asettaa niin rakennusurakoitsijat kuin muutkin alan toimijat ahtaalle.
– Kilpailutuksessa pitäisi ottaa huomioon tarjoajien riskinottokyky. Tarkoitan sillä sitä, ettei urakoitsijoiden tulisi joutua investoimaan kohtuuttomasti urakkalaskentoihin, sillä koska epävarmuustekijöitä, kuten energian, polttoaineiden ja teräksen hintojen jyrkät nousut ja laskut, tuovat jo itsessään paljon haasteita laskenta- ja tarjousprosesseihin. Nämä riskit verottavat myös veronmaksajien kukkaroa.
Rajamäen mukaan urakkamuodon muuttamisella jaetuksi urakaksi pystyttäisiin eliminoimaan edellä mainittuja ongelmia.
– Tarjouspyynnön selkeä sisältö – hankkeen vaatimustaso tietenkin huomioiden – vähentää niin urakoitsijoiden kuin rakennuttajien riskejä, luo luottamusta ja tekee kilpailutusprosessista läpinäkyvää ja selkeää, mikä on kaikkien etu. Toki tämä muutos vaatii julkiselta hankintapuolelta lisää aikaa ja resursseja, jotta hankkeen asiakirjoista saadaan selkeitä ja tasapuolisia. Vastineena tälle saadaan kuitenkin varmasti vaikutettua positiivisesti ns. turhiin kustannusnousuihin nyt ja tulevaisuudessa. Ja toki urakoitsijan valintaprosessikin helpottuu ja selkiytyy.
Myös kustannusindeksin tulisi vastata nykyhetken rajuja hinnannousuja ja -laskuja.
– Tämänhetkinen indeksi ei epävakaata tilannetta palvele. Toivoisin, että tulevaisuudessa riskienotto jakaantuisi tasaisemmin rakennuttajan ja urakoitsijoiden välillä, sillä kaikkien päämäärä on varmasti sama: rakentaa ja turvata Satakunnan alueen elinvoimainen tulevaisuus nyt ja tulevaisuudessa, Rajamäki kiteyttää.
