Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Al­po Su­ho­sen ura jää­kiek­ko­val­men­ta­ja­na kuu­luu Suo­men näyt­tä­vim­piin. Pe­liu­ran­sa ”Ape” aloit­ti vuon­na 1965. Vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na Su­ho­nen val­men­si seit­se­mää pää­sar­ja­jouk­ku­et­ta. En­sim­mäi­se­nä eu­roop­pa­lai­se­na hän sai vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa pes­tin NHL:n pää­val­men­ta­jak­si. Seu­ra oli ta­run­hoh­toi­nen Chi­ca­go Black­hawks.

Kult­tuu­ri­puo­lel­la Su­ho­nen on oh­jan­nut näy­tel­miä ja joh­ta­nut Tu­run kau­pun­gin­te­at­te­ria. Hä­net tun­ne­taan myös kir­jai­li­ja­na ja Pori Jaz­zin toi­min­nan­joh­ta­ja­na. Tai­de­gal­le­ri­aa­kin ”Ape” on eh­ti­nyt pyö­rit­tää Fors­sas­sa.

– Pe­liu­ra­ni al­koi Po­ris­sa. Kar­hu­kau­pun­gil­la on yhä tär­keä paik­ka sy­dä­mes­sä­ni. Toi­nen tu­ki­koh­ta py­syy Fors­sas­sa, va­kuut­taa Su­ho­nen.

Jää­kiek­ko­lei­jo­na #149 tun­tee siis yri­ty­se­lä­män ja ur­hei­lun lai­na­lai­suu­det.

– Yri­tys­joh­to voi op­pia huip­pu-ur­hei­lus­ta eri­tyi­ses­ti suo­ri­tus­ky­vyn, pa­lau­tu­mi­sen ja tii­mi­työn jak­sot­ta­mis­ta. Ur­hei­lu­maa­il­man opit siir­ty­vät suo­raan joh­ta­mis­työ­hön useil­la osa-alu­eil­la, sa­noo Su­ho­nen.

Par­hai­ta joh­ta­jia ovat ne, jot­ka ym­mär­tä­vät, et­tä me­nes­ty­mi­nen syn­tyy pit­kä­jän­tei­ses­tä työs­tä ja ar­jen suo­ri­tus­ta­sos­ta, ei yk­sit­täi­sis­tä huip­pu­het­kis­tä.

Joh­ta­jan työ ei ole pelk­kää oh­jeis­tus­ta, val­von­taa ja toi­min­nan ul­ko­a­päin joh­ta­mis­ta. Vä­lil­lä se on rin­nal­la kul­ke­mis­ta, vä­lil­lä työn­tä­mis­tä ja vä­lil­lä ve­tä­mis­tä edes­tä. Usein se on kuun­te­le­mis­ta ja ajoit­tain hor­jah­ta­neen pys­tyyn aut­ta­mis­ta. Kyse on ai­na sii­tä, et­tä au­te­taan yk­si­löä toi­mi­maan ryh­män kans­sa yh­des­sä, yh­tei­sen ta­voit­teen eteen.

– Joh­ta­juu­des­sa val­lit­see suu­ret erot. Pal­loi­lus­sa kyse on suo­raan edes­tä an­net­ta­va le­a­ders­hip, jo­ka­päi­väi­nen toi­min­ta pe­laa­jien kans­sa. Yri­tyk­ses­sä joh­ta­jia on usein mo­nia ja myös mo­nen­ta­soi­sia.

Pal­loi­lus­sa roo­lit on vai­kea mää­ri­tel­lä, kun taas yri­ty­se­lä­mäs­sä eri­kois­tu­mi­nen on vie­ty hy­vin­kin pit­käl­le.

– Pal­loi­lus­sa team-dy­na­miik­ka ja ryh­mä­työ ovat jo­ka­päi­väis­tä, yri­tyk­sis­sä puo­les­taan usein hy­vin­kin se­ka­vaa ja pro­jek­ti­kes­keis­tä.

Ur­hei­lus­sa joh­ta­mi­sen syk­li on no­pea ja in­ten­sii­vi­nen. Yh­des­sä kau­des­sa voi­daan ko­kea on­nis­tu­mi­sen huu­maa ja krii­se­jä muu­ta­man pe­räk­käi­sen vii­kon ai­ka­na. Yri­tyk­sis­sä muu­tok­sen tah­ti on usein hi­taam­paa, mut­ta yh­tä lail­la jat­ku­vaa.

– Bis­nek­ses­sä ta­voit­teet ovat mo­nen­lai­sia ja usein hy­vin­kin kau­kai­sia. Ur­hei­lus­sa voit­to tai tap­pio ko­e­taan lä­hes vii­koit­tain. Li­säk­si jouk­ku­een ta­voit­teet ja yk­si­lö­ta­voit­teet ovat pal­loi­lus­sa nuor­ten ih­mis­ten al­ka­vaa ai­kui­suut­ta. Yri­tyk­sis­sä yleen­sä ky­sees­sä ovat ai­kui­set ja hei­dän pit­kä­jän­tei­nen elä­män­sä, sa­noo Su­ho­nen.

Har­vaa yri­tys­joh­ta­jaa ar­vi­oi­daan vii­koit­tain me­di­as­sa ni­mel­tä. Huip­pu-ur­hei­lus­sa val­men­ta­jan työ on jat­ku­vas­ti kaik­kien ar­vi­oi­ta­va­na.

– Tot­ta on, et­tä bis­nek­ses­sä jul­ki­suus näyt­te­lee mi­ni­maa­lis­ta osaa ver­rat­tu­na ur­hei­lun yli­ko­ros­tu­nee­seen täh­ti­kult­tiin.

Valkeakoskella syntynyt urheilun ja kulttuurin moniottelija on jälleen palannut Forssan maisemiin. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Yri­tyk­sis­sä tii­mi­työ ja yh­teis­työ­tai­dot rat­kai­se­vat. Ur­hei­lus­sa jo­kai­nen tie­tää, et­tä yk­si­lön kun­ni­an­hi­mo väis­tyy jouk­ku­een edes­sä ja jo­kai­nen jou­tuu uh­raa­maan omis­ta ha­luis­taan jouk­ku­een edun ni­mis­sä. Sama pä­tee työ­pai­koil­la: yh­tei­nen ta­voi­te tuo par­haat tu­lok­set.

Po­rin Ly­se­on kas­vat­ti ko­ros­taa, et­tä jo­kai­nen päi­vä on uu­si. Hä­nen mu­kaan­sa muu­tos ta­pah­tuu ai­na pa­rem­min tai huo­nom­min.

– Kai­kis­sa elä­män te­ke­mi­ses­sä si­säi­nen mo­ti­vaa­tio on rat­kai­se­vaa, ei ul­ko­a­päin tu­le­va. In­nos­tus ja vuo­ro­vai­ku­tus kyl­lä­kin ovat tär­kei­tä kaik­ki­al­la.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan sel­keä ja oi­kea-ai­kai­nen pa­lau­te pa­ran­taa työ­hy­vin­voin­tia ja tii­min suo­ri­tus­ky­kyä. Ur­hei­lu­maa­il­mas­sa pa­laut­tee­nan­to on päi­vit­täis­tä ja usein hy­vin suo­raa.

– Yri­tyk­sis­sä kan­nat­tai­si ot­taa mal­lia: an­na kii­tos­ta on­nis­tu­mi­sis­ta, an­na ke­hi­tys­pa­lau­tet­ta pal­jon ja puu­tu va­ka­viin vir­hei­siin vä­lit­tö­mäs­ti.

Esi­hen­ki­lön ei jo­kai­ses­sa ti­lan­tees­sa tar­vit­se – ei­kä pidä – mo­ti­voi­da ul­ko­a­päin. Hä­nen teh­tä­vän­sä on luo­da ym­pä­ris­tö ja olo­suh­teet, jos­sa työn­te­ki­jä voi mo­ti­voi­tua it­se.

– Pa­ras läh­de mo­ti­vaa­ti­ol­le on si­sä­syn­tyi­nen halu sekä in­to teh­dä omaa työ­tä ja ke­hit­tyä sii­nä. Ke­tään ei voi vä­ki­sin mo­ti­voi­da, jos hä­nel­lä it­sel­lään ei ole sii­hen ha­lua, muis­tut­taa Su­ho­nen.

Hä­nen mu­kaan­sa tie­dol­la ja val­men­nuk­sel­la joh­ta­mi­nen on suu­ri vää­rin­kä­si­tys täl­lä het­kel­lä – ai­na­kin ur­hei­lus­sa.

– Ky­sees­sä on suo­ra ih­mis­joh­ta­mi­nen, ei­vät tes­tit, ei­vät ti­las­tot, ei­vät­kä tu­lok­set. Eli ih­mi­nen ih­mi­sel­le – ke­hol­li­ses­ti, emo­ti­o­naa­li­ses­ti ja älyl­li­ses­ti, sa­noo ai­kaan­sa edel­lä ol­lut pe­lin fi­lo­so­fi.

Su­ho­nen nos­taa esiin tois­ton mer­ki­tyk­sen.

– Eri­tyi­ses­ti pal­loi­lus­sa tois­to ym­mär­re­tään vää­rin. Ei ole tois­toa, on vain jo­ka­päi­väis­tä uut­ta imp­ro­vi­saa­ti­o­ta, täh­den­tää Su­ho­nen.

Lo­puk­si por­tu­ga­li­lai­sen Fer­nan­do Pes­so­an ru­nout­ta ra­kas­ta­va Su­ho­nen ker­too omis­ta kir­jal­li­sis­ta puu­his­taan. Ris­to Pa­ka­ri­sen kir­joit­ta­ma elä­män­ker­ta­te­os AL­PO piir­si muo­to­ku­van mie­hes­tä, joka ei ole mah­tu­nut yh­teen muo­tiin. Par­hail­laan 78-vuo­ti­as kos­mo­po­liit­ti val­mis­te­lee uut­ta kir­jaa.

– Teos on työn al­la. Se on sit­ten silk­kaa fi­lo­so­fi­aa, lu­paa Su­ho­nen.